Maracanaço

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maracanaço (esp. Maracanazo) on nimitys, jota käytetään vuoden 1950 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen voiton ratkaisseesta, 16. heinäkuuta 1950 käydystä ottelusta Brasilian ja Uruguayn välillä. Sana Maracanaço (/maɾakɐˈnasu/) on portugalia ja tarkoittaa ”Maracanãn iskua”; Maracanazo (/marakaˈnaso/) on sama espanjaksi) [1] Nimensä ottelu sai Maracanãn mukaan. Tämä on maailmanmestaruuskilpailuja varten Rio de Janeiroon rakennettu jalkapallostadion, jolla ottelu käytiin.

Ottelun katsotaan olleen käytännössä Brasilian MM-kilpailujen loppuottelu, vaikka turnauksen voittaja ratkaistiin sarjamuotoisesti.[2] Ottelu oli myös koko turnauksen viimeinen. Tulosta pidetään suurimpana sensaationa ja ottelua yhtenä legendaarisimmista jalkapallon historiassa: Uruguay oli ennakolta mitä suurimmassa määrin altavastaaja ja Brasilia pelasi kotikentällään noin 200 000 katsojan edessä.[1][3][4] Uruguay voitti ottelun 2–1 ja saavutti näin toisen maailmanmestaruutensa.

Uruguayn tie otteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uruguay pelasi alkulohkossa D yhdessä Bolivian kanssa. Ranska oli vetäytynyt turnauksesta aikaisemmin, joten lohkossa oli vain kaksi joukkuetta.[5] Uruguay voitti Bolivian ylivoimaisesti 8–0 Oscar Míguezin tehtyä kolme ja Juan Alberto Schiaffinon kaksi maalia.[6][7]

Loppusarjassa Uruguaylla oli ongelmia ensin Espanjaa ja myöhemmin Ruotsia vastaan. Uruguay pelasi Espanjaa vastaan 2–2 tasapelin.[8] Ruotsia vastaan Uruguay käänsi 1–2 tappioaseman lopulta 3–2 voitoksi Oscar Míguezin kahdella maalilla.[9] Kummassakin ottelussa Uruguay oli vielä noin vartin ennen pelin loppumista tappioasemassa.

Brasilian tie otteluun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lohko A:n lopputilanne
Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 3 2 1 0 8 2 +6 5
Flag of SFR Yugoslavia.svg Jugoslavia 3 2 0 1 7 3 +4 4
Flag of Switzerland.svg Sveitsi 3 1 1 1 4 6 -2 3
Flag of Mexico.svg Meksiko 3 0 0 3 2 10 -8 0
O = Ottelut; V = Voitot; T = Tasapelit; H = Häviöt TM = Tehdyt maalit
PM = Päästetyt maalit; ME = Maaliero; P = Pisteet

Brasilia pelasi alkulohkossa A yhdessä Jugoslavian, Meksikon ja Sveitsin kanssa.

Brasilia voitti aloitusottelussaan, joka oli myös turnauksen avausottelu, Meksikon 4–0.[10] Sveitsiä vastaan Brasilia pelasi 2–2 tasapelin.[11] Ottelu oli ainoa, jota Brasilia ei pelannut Maracanãlla, vaan São Paulossa Estádio do Pacaembulla. Brasilian valmentaja Flávio Costa peluuttikin keskikentällä kolmea sãopaulolaista pelaajaa. Tasapeli merkitsi, että päätöspelissä Brasilian oli voitettava Jugoslavia päästäkseen loppusarjaan.[4] Lohkon päätösottelussa Jugoslavia kaatui 2–0, mikä toi Brasilialle lohkovoiton ja pääsyn loppusarjaan.[12] Brasiliaa auttoi, että Jugoslavian yksi tärkeimmistä pelaajista Rajko Mitić loukkasi itsensä juuri ennen ottelua.[4]

Loppusarjassa Brasilia voitti ensin Ruotsin 7–1[13] ja neljä päivää myöhemmin Espanjan 6–1.[14] Turnauksen paras maalintekijä Ademir teki näissä kahdessa ottelussa kuusi maalia ja Chico neljä. Brasilia pelasi näissä kahdessa ottelussa iloista jalkapalloa ja kannattajat lauloivat erilaisia kannatuslauluja.[4]

Ottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppusarjan tilanne ennen viimeistä kierrosta
Joukkue O V T H TM PM ME P
Brasilian lippu Brasilia 2 2 0 0 13 2 +11 4
Flag of Uruguay.svg Uruguay 2 1 1 0 5 4 +1 3
Flag of Spain.svg Espanja 2 0 1 1 3 8 -5 1
Flag of Sweden.svg Ruotsi 2 0 0 2 3 10 -7 0
O = Ottelut; V = Voitot; T = Tasapelit; H = Häviöt; TM = Tehdyt maalit; PM = Päästetyt maalit; ME = Maaliero; P = Pisteet

Ennen ottelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uruguayn ja Brasilian välinen ottelu pelattiin 16. heinäkuuta 1950. Brasilia johti lohkoa yhden pisteen erolla Uruguayhin. Brasilialle olisi riittänyt ottelussa tasapelikin varmistamaan mestaruuden.[6]

Brasilialaiset olivat varmoja voitostaan ja pitivät ottelua vain muodollisuutena.[1][3] Mestareille oli sävelletty oma samba, Rio de Janeiro oli valmisteltu juhlimaan maan suurimpia karnevaaleja, lehtien etusivut oli kirjoitettu valmiiksi ja Brasilian pelaajille oli annettu kultakellot, joihin oli kaiverrettu teksti "maailmanmestareille".[1][3]

Uruguaylaiset saapuivat Maracanãlle jo kymmeneltä, vaikka ottelu alkoi neljältä. Näin he välttivät ruuhkan. Valmentaja Juan López ei pitänyt taktiikkapalaveria, vaan sanoi: "Pojat, tämä peli on omissa kengissämme".[3] Uruguayn jalkapalloliiton presidentti Jacobo sanoi ennen ottelua pelaajille: "Tärkeintä on, että he eivät tee kuutta maalia. Jos he tekevät vain neljä, tehtävämme on onnistunut".[15][16]

Ottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain kolme ihmistä on, yhdellä ainoalla eleellä, hiljentänyt 200 000 ihmistä Maracanãlla: Frank Sinatra, paavi Johannes Paavali II, ja minä.

Alcides Ghiggia tekemästään Uruguayn voittomaalista.[1]

Ottelun pelipaikka Maracanã.

Maracanãlle oli saapunut eri lähteiden mukaan 174 000 – 200 000 ihmistä.[1][17][18] Tämä vastasi noin kahtakymmentä prosenttia Rio de Janeiron aikuisväestöstä, ja on historian suurin yleisö jalkapallo-ottelussa.[15] Uruguaylaiset eivät halunneet joutua brasilialaiskannattajien vihellyksen kohteeksi, joten he tulivat kentälle samaan aikaan kotijoukkueen kanssa.[1]

Ottelun ensimmäinen puoliaika oli maaliton, eikä kumpikaan joukkue saanut kovinkaan hyviä maalipaikkoja.[3] Toisella puoliajalla Brasilia aloitti hurjan painostuksen, ja Friaça teki ottelun avausmaalin 47 minuutin kohdalla. Uruguayn kapteeni Obdulio Varela otti maalin jälkeen pallon kainaalonsa ja meni kiistelemään rajatuomarin kanssa siitä, oliko maali paitsio vai ei. Myöhemmin on esitetty,[1][18] että Varela teki sen psykologisena temppuna, jotta brasialaisten alun painostus laantuisi. Kun ottelua oli pelattu 66 minuuttia, Varela syötti oikeaan laitaan Alcides Ghiggialle, joka harhautti brasilialaisen puolustajan Bigoden. Ghiggia syötti keskelle Schiaffinolle, joka tasoitti ottelun.[1][18]

Kun ottelua oli pelattu 79 minuuttia, Varela syötti oikeaan laitaan Ghiggialle, joka harhautti jälleen Bigoden. Brasilian maalivahti Barbosa aavisti Ghiggian syöttävän keskelle Schiaffinolle, mutta Ghiggia laukoikin pallon maaliin tolpan vierestä ja siirsi Uruguayn 2–1 -johtoon. Viimeiset yhdeksän minuuttia brasilialaiset painostivat hurjasti, mutta tuloksetta. Pelin lopussa Uruguayn Schubert Gambetta otti brasilialaisten kulmapotkun käsillään kiinni erotuomari George Readerin lopetettua ottelun.[1][18]


16. heinäkuuta 1950
15.00
Flag of Uruguay.svg Uruguay 2–1 Brasilian lippu Brasilia Maracanã, Rio de Janeiro
Yleisöä: 173 850
Tuomari: George Reader, Englanti
Linjatuomarit: Arthur Ellis, Englanti ja George Mitchell, Englanti
Schiaffino Maali 66'
Ghiggia Maali 79'
Raportti Maali 47' Friaça

Kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Uruguay
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
Brazil
1 Roque Máspoli (mv)
2 Matías González
3 Eusebio Tejera
4 Schubert Gambetta
5 Obdulio Varela (c)
6 Víctor Rodríguez Andrade
7 Alcides Ghiggia
8 Julio Pérez
9 Omar Oscar Míguez
10 Juan Alberto Schiaffino
11 Rubén Morán
Valmentaja:
Uruguayn lippu Juan López Fontana
URU-BRE 1950-final-CM.png
1 Moacir Barbosa (mv)
2 Augusto (c)
3 Juvenal
4 José Carlos Bauer
5 Danilo
6 Bigode
7 Friaça
8 Zizinho
9 Ademir
10 Jair
11 Chico
Valmentaja:
Brasilian lippu Flávio Costa

Ottelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottelun jälkeen Maracanãlla oli kaaos: Jules Rimet antoi lähes huomaamatta Jules Rimet -pokaalin Uruguayn joukkueen kapteenille Varelalle. Rimet’llä oli taskussaan valmiiksi kirjoitettu puhe, joka oli osoitettu Brasilian mestaruudelle. Brasilian lehdistö kuvaili ottelua maan urheilun historian suurimmaksi katastrofiksi. Varela lähti kuitenkin kiertämään kenttää esitellen pokaalia ja Uruguayn taivaansinistä pelipaitaa 200 000 brasilialaiselle. Uruguayn pelaajat lähtivät ottelua seuranneena päivänä Rion kaduille tekemään ostoksia, mutta brasilialaiset kauppiaat eivät antaneet heidän maksaa mistään, vaan antoivat kaiken heidän haluamansa ilmaiseksi. Muutamat brasilialaiset tekivät itsemurhan.[19] Joukkue palasi Uruguayhin 18. heinäkuuta, joka on maan itsenäisyyspäivä. Ottelu oli myös viimeinen, jossa brasilialaiset pelasivat valkoisessa peliasussa. Brasilialaiset eivät myöskään pelanneet yhtään kansainvälistä ottelua kahteen vuoteen ja seuraava ottelu Maracanãlla pelattiin vuoden 1954 maaliskuussa.[1][18][20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jussi Eskola, Kalle Lamberg, Mitri Pakkanen, Mikko Partanen, Juha Tamminen: Kuningas jalkapallo, s. 118–119. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 2003. ISBN 951-97920-7-4.
  • Esko S. Lahtinen & Juha Tamminen: Jalkapallon MM-kisat Uruguay 1930 – USA 1994, s. 42–49. Vantaa: Intereuropean Publications Ltd Oy, 1997. ISBN 951-96178-9-2.
  • 1950 FIFA World Cup Brazil ™ - Results FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  • David Goldblatt: The Ball Is Round – A Global History of Football. Lontoo: Penguin Books, 2006. ISBN 978-0-141-01582-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Eskola et al. 2003, s. 118–119.
  2. FIFA World Cup™ Finals since 1930 FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  3. a b c d e Lahtinen & Tamminen 1997, s. 46.
  4. a b c d Alex Bellos: Fateful Final: 1950 World Cup in Rio de Janeiro’s Maracanã 29.3.2004. BrazilMax. Viitattu 5.9.2010. (englanniksi)
  5. Lahtinen & Tamminen 1997, s. 42.
  6. a b Lahtinen & Tamminen 1997, s. 44.
  7. Match Report Uruguay - Bolivia FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  8. Match Report Uruguay - Spain FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  9. Match Report Uruguay - Sweden FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  10. Match Report Brazil - Mexico FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  11. Match Report Brazil - Switzerland FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  12. Match Report Brazil - Yugoslavia FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  13. Match Report Brazil - Sweden FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  14. Match Report Brazil - Spain FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  15. a b Goldblatt 2006, s. 291.
  16. Lahtinen & Tamminen 1997, s. 48.
  17. Match Report Uruguay - Brazil FIFA. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  18. a b c d e Lahtinen & Tamminen 1997, s. 47.
  19. Become an instant expert... on Brazilian football 20.6.2002. BBC Sport. Viitattu 4.9.2010. (englanniksi)
  20. Goldblatt 2006, s. 293.