Kivikorallit
| Kivikorallit | |
|---|---|
 Acropora cervicornis |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Polttiaiseläimet Cnidaria |
| Luokka: | Korallieläimet Anthozoa |
| Alaluokka: | Kukkakorallit Hexacorallia |
| Lahko: |
Kivikorallit Scleractinia Bourne, 1900[1] |
| Katso myös | |
Kivikorallit (Scleractinia) on korallieläimiin kuuluva polttiaiseläinten lahko. Kivikorallit ovat useimmiten hyvin kauniita ja värikkäitä kasvin näköisiä merieläimiä, joiden rungoista koralliriutat muodostuvat suurelta osaltaan. Joitain kivikoralleja kasvatetaan myös riutta-akvaarioissa.
Varhaisten tiedemiesten oli vaikea päättää, kuuluvatko korallit kivikuntaan, kasvikuntaan vai eläinkuntaan. Voidaan sanoa, että kaikki vaihtoehdot ovat oikeita: korallirunko on kivikuntaa, polyyppi itse eläinkuntaa ja sen elämälle välttämättömät symbioottiset levät kasvikuntaa.[2]
Levinneisyys ja elinolot
Koralliriuttoja on sekä kylmissä että lämpimissä vesissä. Kylmän veden riutat muodostuvat pääosin kuudesta korallilajista, kun taas lämpimissä vesissä riuttaa muodostavia lajeja on yli 800. Suuria lämpimän veden riutta-alueita ovat Iso valliriutta Australiassa ja Indonesian vesien koralliriutat. Suuri kylmän veden riutta on Norjassa Röstin edustalla.[3]
Korallit, joissa on levää, elävät korkeintaan 60 metrin syvyydessä, jotta levä saa tarpeeksi valoa. Levättömiä koralleja löytyy yli 500 metrin syvyydestä, ja ne ovat yleensä lajeja jotka eivät muodosta riuttaa. Ne pärjäävät kylmemmässä ja pimeämmässä kuin levälliset sukulaisensa, hankkivat energiansa pyydystämällä planktonia ja kasvavat hitaammin kuin matalan veden korallit. Tärkeitä syvänveden lajeja ovat silmäkoralli Lophelia pertusa ja Oculina varicosa. Pohjois-Atlantilla kylmän veden riuttoja muodostavat näiden lisäksi Madrepora oculata, Desmophyllum cristagalli, Enallopsammia rostrata, Solenosmilia variabilis ja Goniocorella dumosa.[4]
Rakenne
Yksittäisen polyypin anatomia
Useimmat korallit ovat tuhansien polyyppien muodostamia yhdyskuntia. Korallipolyyppi on yksittäinen eläinyksilö, ja jokainen uusi yhdyskunta aloittaa kasvunsa yksittäisenä polyyppina. Kuten muutkin polttiaiseläimet, korallipolyypit muodostuvat kahdesta solukerroksesta: ulkokuoresta eli ektodermistä ja sisäkerroksesta eli endodermistä (jota kutsutaan myös gastrodermiksi), jotka ympäröivät pussimaista gastraalionteloa (ontelovatsaa). Kahden solukerroksen välissä on mesoglea-nimistä väliainetta, jossa ajelehtii irtosoluja.[2]
Ontelovatsan suuaukon ulkoreunaa reunustaa suulevy, joka voi olla lähes huomaamaton kuten Montipora-lajeilla, tai erittäin isokokoinen kuten Palythoa-lajeilla.[2] Koralli imaisee ruokaa suuaukosta sisään ontelovatsaan, sulattaa sen endodermin erittämien entsyymien avulla ja poistaa ruoantähteet samasta aukosta ulos. Ruoka-aineen liikkumista kohti suuaukkoa koralli voi auttaa tentakkeleilla eli pyyntilonkeroilla. Pyyntilonkeroita on tyypillisesti kuudella jaollinen määrä, ja ne voivat sijaita useassa kehässä suuaukon ympärillä. Pyyntilonkerot liikkuvat ja venyvät ja niiden pinta saattaa olla tahmea. Lonkeroiden pinnassa kasvaa knidosyyttejä eli poltinsoluja, ja niissä on nematokystejä eli poltinrakkoja. Nematokystejä on ainakin 25 eri tyyppiä. Koralli pystyy luomaan osmoottisen tai sähköisen paineen, jonka avulla se voi sinkauttaa nematokystistä myrkyllisen harppuunamaisen poltinsiiman.[5][6]
Yhdyskunnan yksittäisiä polyyppejä yhdistää keenosarkki, putkisto joka liittää gastraaliontelot toisiinsa.[2][6]
Polyypit tarttuvat alustaansa aragoniitista muodostuvan kupin eli koralliitin avulla. Useimpien lajien runko on sellainen, että saman yhdyskunnan polyypit voivat vaihtaa keskenään sekä ravintoa että ärsykkeitä.
Suurimmat yksittäiset polyypit voivat olla kymmenien senttimetrien kokoisia kuten Cynarina lacrymalis tai Heliofungia actiniformis.
Monissa kivikoralleissa elää symbioottisia zooksantellileviä, jotka tuottavat ravintoa yhteyttämällä. Polyyppieläin puolestaan pyydystää vedestä planktonia pyyntilonkeroillaan. Luonnossa kivikorallit saavat keskimäärin 60–80 % ravinnostaan näiltä symbioottisilta leviltä, 15–30 % pyyntilonkeroilla pyydystämästään saaliista ja 5–10 % suodattamalla merivedestä siihen liuenneita aineita.[7]
Kasvutapoja
Koralliyhdyskunta kasvaa kokoa kahdella tavalla: polyypit kasvattavat pohjaansa lisää aragoniittia tai jakautuvat suvuttomasti, jolloin uusi polyyppi alkaa rakentaa omaa pohjakuppiaan. Yhdyskunnan muoto voi vaihdella suuresti: jotkut lajit muistuttavat palloja, toiset levyjä, kolmannet pensaita. Saman heimon lajit voivat kasvaa eri tavoilla ja eri heimoihin kuuluvien lajien kasvutavat muistuttaa toisiaan.
Koralliyhdyskunnan rakennetta voidaan kuvata kahdella tasolla: pintarakenne eli miten viereiset koralliitit suhtautuvat toisiinsa, ja runkorakenne, eli millaisen kokonaismuodon koralliyhdyskunta saa. Runkorakenne voi olla pallomainen, pylväsmäinen, levymäinen tai haaroittuva. Pintarakenteesta voidaan erottaa kennomainen, sokkelomainen ja yksilöllinen rakenne.[8]
Käyttäytyminen
Kilpailu ja puolustautuminen
Monet kivikorallit puolustavat elintilaansa aggressiivisesti. Toisen lajin yksilön tullessa liian lähelle ne voivat kasvattaa taistelulonkeroita, jotka ovat jopa viisi kertaa normaaleita pyyntilonkeroita pidempiä.[9]
On arvioitu, että luonnossa 22–38 % koralliyhdyskunnista on joko avoimessa sodassa toista yhdyskuntaa vastaan tai sotatilan partaalla. Taistelumekanismeja on useita: suoran pyyntilonkerohyökkäyksen lisäksi korallit voivat erittää kemiallisia aineita jotka ovat muille vahingollisia, tai ne voivat kasvattaa sellaisia muotoja jotka varjostavat toisia tai vetäytyä vapaaseen kasvusuuntaan.[10]
Lisääntyminen
Kivikorallit voivat lisääntyä joko suvuttomasti jakautumalla tai suvullisesti laskemalla sukusoluja veteen.
Suvullisesti lisääntyessään korallien on ajoitettava koiras- ja naarapuolisten sukusolujen veteenlasku yhdenaikaiseksi. Parimillisiä valkoisia jyväsiä lasketaan liikkeelle muutaman minuutin ajan. Jos koralli myöhästyy neljännestunninkin naapuriensa kutuhetkestä, hedelmöittymistodennäköisyys pienenee paljon.[11] Australian Suurella valliriutalla kutu tapahtuu yöaikaan marras- tai joulukuussa. Veden lämpötilan on oltava vähintään 27 astetta, mutta vasta oikea kuunvaihe laukaisee kudun. Suurella valliriutalla kutu tapahtuu 2-6 yötä marraskuun täydenkuun jälkeen. Kutu ajoittuu niin, etteivät vuorovesivirrat huuhdo sukusoluja heti avomerelle. Hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy toukkia, jotka ajautuvat pois ja saattavat perustaa uuden koralliyhdyskunnan johonkin aivan muualle.[12] Kutuaika vaihtelee eri puolilla maailmaa; Meksikonlahdella se ajoittuu elokuuhun.[13] Havaijin korallit kutevat poikkeuksellisesti päiväsaikaan.[14]
Ihminen ja ympäristö
Uhkat
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN pitää yleisesti korallien suurimpana uhkatekijänä ilmaston lämpenemistä, varsinkin ääreviä lämpötilanvaihteluita jotka voivat johtaa korallien vaalenemiseen ja herkitymiseen taudeille, El Niño-ilmiön ja trooppisten hirmumyrskyjen voimistumista sekä valtamerten happamoitumista.[15]
Korallien vaaleneminen on tila, jossa korallit menettävät värinsä, joko siksi että niissä elävät symbioottiset zooksantellilevät lähtevät korallista tai ainakin levät menettävät pigmenttinsä. Levien kärsiessä ja kadotessa korallieläin menettää ravinnonlähteensä ja kärsii, ja valkoisuuden jatkuessa pitempään koralli voi kuolla kokonaan. Lyhytaikaisestakin vaalenemisesta toipuminen voi viedä vuosia.[16] Vaalenemisen voivat aiheuttaa monet ympäristötekijät. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa paitsi veden lämpenemistä myös vedenpinnan nousua, mikä johtaa valaistuksen vähenemiseen koralliriutoilla. Vaalenemisen aiheuttaa jo 1–2 asteen lämpötilannousu.[17]
Kivikorallit akvaarioissa
Kivikorallit tarvitsevat kasvaakseen paljon valoa; loisteputki riittää vain hyvin matalassa akvaariossa, yleensä tarvitaan monimetallilamppu. Tukirangan muodostamiseen kivikorallit tarvitsevat vedestä kalsiumia.[18]
Harrastuspiireissä kivikorallit jaetaan usein pienipolyyppisiin (SPS, small polype stony corals) ja suuripolyyppisiin (LPS). Jako ei ole biologinen, vaan se on täysin mielivaltainen, sillä pyyntilonkeroiden koko muodostaa jatkuvan jakauman eikä voi asettaa kokorajaa, jota pienemmät polyypit ovat pieniä.[7]
Alalahkot ja heimot
Kivikorallit jaetaan viiteen alalahkoon ja nämä edelleen yhteensä noin kolmeenkymmeneen heimoon.[1]
|
Akvaarioissa yleisiä kivikorallisukuja
- Acropora-suvun korallit ovat yleisimpiä ja tunnetuimpia kivikoralleja. Niiden arvioidaan muodostavan puolet maailman kivikorallien biomassasta.[7] Ne myös viihtyvät matalassa vedessä, missä monet rannalla liikkujat ovat nähneet niitä. Acropora-korallien tunnistaminen lajilleen on vaikeaa, koska niiden muoto ja väri riippuvat kasvuolosuhteista. Acroporilla syntyy uusia polyyppeja voimakkaimman rungon kasvun alueelle eli yleensä haarojen kärkiin. Nämä nuoret polyypit voivat olla eri värisiä kuin vanhemmat.
- Montipora-korallin muoto riippuu virtauksesta, ja sama koralli voi olla eri muotoinen eri osistaan. Levymäinen muoto on melko tyypillinen, mutta levypohjasta voi nousta oksia. Montiporan nopeimman kasvun alueilla (levyn reunoissa tai oksien kärjissä) ei ole vielä polyyppejä. (Katso kuvia sivun ylä- ja alaosassa.)
- Stylophora-koralleille tyypillinen kasvumuoto on pyöreäpäiset oksat; niitä kutsutaan joskus kissantassuiksi tai nuijasormiksi.[19]
- Fungia muodostaa erillisiä kiekkoja.
- Turbinaria on nahkamainen levy, jonka pinnalle polyypit järjestäytyvät pieniksi pyörylöiksi.
- Hydnophora-lajien tiheä polyyppikerros muistuttaa froteeta.
- Euphyllia-korallilla on pitkät, läpikuultavat polyypit joiden kärki on värillinen. Sen taistelupolyypit voivat ulottua 15 cm päähän kalkkirungosta.
- Caulastraea muodostaa trumpettimaisia, usein vihertäviä noin parisenttisiä tötteröitä [20]
Kuvagalleria
-
Acropora-koralleja Havaijilla -
Levymäinen Montipora -
Stylophora eli "kissantassu" -
Hydnopora -
Trumpettikoralli Caulastrea -
Fungia -laji -
Pitkäpolyyppinen Euphyllia -
Kuplakoralli Plerogyra sp. -
Aivokoralli Diploria labyrinthiformis -
Kivikorallin fossiili Israelista
Lähteet
- Shimek, Ron: Marine Invertebrates. TFH Publications, 2004. ISBN 1-890087-66-1.
- Eric H. Borneman: Aquarium Corals: selection, husbandry and ntural history. TFH Publications, 2001. ISBN 1890087483.
Viitteet
- ↑ a b ITIS (taksonomian lähde)
- ↑ a b c d Borneman s. 38
- ↑ Similarities and differences between cold-water and warm-water coral reefs UNEP
- ↑ Deep Water Corals NOAA Coral Reef Conservation Program, National Oceanic and Atmospheric Administration USA
- ↑ Borneman s. 40
- ↑ a b Rauno Tirri ym. (2001) Biologian sanakirja. Otava.
- ↑ a b c Shimek, s. 120-134.
- ↑ Borneman s. 41-45
- ↑ Ron Ates: Aggression by corals ThinkQuest. Viitattu 13.5.2007. (englanniksi)
- ↑ Borneman s. 69-70
- ↑ A Coral Reef's Mass Spawning Smithsonian magazine, 2009
- ↑ Spawning Pro Dive Cairns
- ↑ Coral Spawning Ocean Futures Society.
- ↑ Love on the Rocks - Hawaii Coral Spawning Wild Side Specialty Tours
- ↑ Cynarina lacrymalis: Major threats IUCN. Viitattu 12.8.2011 (englanniksi)
- ↑ What is Coral Bleaching Great Barrier Reef Marine Park, Australia
- ↑ Ilmasto.org (myös suomenkielisen termin lähde)
- ↑ J.M.: Merivesiakvaarion perustamismanuaali / Eliöstö Aqua Web. Viitattu 13.5.2007.
- ↑ Drs Foster & Smith: Stylophora coral LiveAquaria. Viitattu 13.5.2007. (englanniksi)
- ↑ Tidal Gardens