The Bluetones

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
The Bluetones vuonna 1996.

The Bluetones on englantilainen rock-yhtye, joka nousi suosioon brittipop-buumin aallonharjalla 1990-luvun puolivälissä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Bluetonesin perustivat laulaja Mark Morriss, basisti Scott Morriss, kitaristi Adam Devlin ja rumpali Eds Chesters Suur-Lontoon Hounslow'ssa. Morrissin veljekset ja Devlin olivat aiemmin soittaneet The Bottlegarden -nimisessä yhtyeessä. The Bluetones -nimen alkuperästä jäsenillä on monta tarinaa. Yhden mukaan nimi ilmestyi yhtyeen kitaristille unessa, jossa sen kerrottiin olevan maailman parhaan bändin nimi. The Bluetonesin ensimmäinen julkaisu oli brittilistan sijalle 31 noussut single "Are You Blue Or Are You Blind?" vuonna 1995. Seuraavana vuonna yhtye julkaisi "Slight Returnin", joka on ehkä sen tunnetuin kappale. Se ylsi jo listakakkoseksi - vain Babylon Zoon "Spaceman" oli myydympi. Suomen singlelistalla "Slight Return" oli vasta 19. ja se on toistaiseksi The Bluetonesin ainoa maininta YLE:n myyntilistoilla.

Debyyttialbumi Expecting to Fly oli arvostelu- ja myyntimenestys The Bluetonesin kotimaassa. Se nousi ilmestyttyään helmikuussa 1996 listaykköseksi, ja pudotti kakkoseksi Oasiksen albumin (What's the Story) Morning Glory?, vaikkakin vain viikoksi. The Bluetones julkaisi läpimurtovuonnaan yhteensä kolme top 10 -singleä Isossa-Britanniassa ja teki menestyksekkään kiertueen Japanissa. Seuraavana vuonna tehtiin vain muutama keikka ja enin aika omistettiin kakkosalbumin työstämiseen.

Myös Return to the Last Chance Saloon (1998) keräsi mairittelevia arvosteluja, mutta kalpeni myyntiluvuissa edeltäjälleen ja jäi brittilistan sijalle 11. Albumin kappaleista neljä julkaistiin singleinä, joista yksi ("Solomon Bites the Worm") ylsi listakymppiin. "4-Day Weekend" -singleä myytiin vain kiertueilla ja postimyynnissä, myös internetin kautta. Vuonna 1999 yhtyeeseen liittyi aiemmin Dodgyssa soittanut kosketinsoittaja Richard Payne.

The Bluetonesin kolmas albumi Science and Nature ilmestyi Japanissa huhtikuussa ja Isossa-Britanniassa toukokuussa 2000. Kolmesta singlestä parhaiten menestyi 13:nneksi yltänyt "Keep the Home Fires Burning". Singlellä oli myös koomikko Matt Lucasin raita. The Bluetonesin laulaja Mark Morriss esiintyi myöhemmin lyhyesti Lucasin komediasarjassa Pikku-Britannia. Science and Nature jatkoi The Bluetonesin kaupallista laskusuhdannetta, mutta se on myös pidetty. Albumi nappasi "vuoden levy" -tittelin niinkin kaukaa kuin amerikkalaisesta Seattle Weekly -lehdestä. [1] Myös yhtye itse oli kunnianhimoiseen albumiin tyytyväinen. "Science and Nature on suosikkini levyistämme, kaiken kaikkiaan. Lähdimme tekemään sellaista levyä kuin The Beatlesin Revolver, jossa olisi paljon erilaisia lauluja mutta silti yhtenäinen juoni", laulaja Mark Morriss sanoi kaksi vuotta myöhemmin. [2]

2001 oli taas välivuosi. The Bluetones ei julkaissut uutta materiaalia, vaikka huhuja uudesta albumista liikkuikin. Richard Payne jätti yhtyeen loppuvuodesta. The Bluetonesin seuraava täysimittainen julkaisu oli kokoelma The Singles (2002), jolta julkaistiin uutta materiaalia sisältänyt single "After Hours".

Mark Morriss on maininnut epätyydyttävän levytyssopimuksen syynä siihen, ettei yhtyeellä ollut halua tehdä enempää uusia lauluja ja että seuraavaa albumia (Luxembourg, 2003) saatiin odottaa kolme vuotta Science and Naturen jälkeen: "Ongelma oli, että niin kauan kuin olimme Mercuryn listoilla, kaikki mitä kirjoittaisimme, nauhoittaisimme tai demoaisimme, kuuluisi heille. Niinpä emme kirjoittaneet yhtäkään laulua ennen kuin pääsimme irti sopimuksesta. Yhtiösotkuista selvittyämme levytimme koko albumin hyvin nopeassa tahdissa." [3] Epäkaupallisena pidetty Luxembourg jäi kauas listojen kärjistä.

2006 julkaistiin toinen kokoelma, tupla- ja tripla-CD:nä saatava A Rough Outline: The Singles & B-Sides 95-03.

Tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja Mark Morriss on julkaissut EP:n sivuprojektinsa Fi-Lo Beddow'n nimissä. The Bluetonesin viimeisin studiotuotos on loppuvuonna 2005 julkaistu EP "Serenity Now", joka julkaistiin rajallisena painoksena postimyyntiin. Yhtye työstää parhaillaan uutta albumia, jolla se sarkasmia viljelevien kotisivujensa mukaan tulee tekemään "epäröimättömän hyökkäyksen maailman poplistoille". The Bluetonesin uusi levy-yhtiö on Cooking Vinyl.

Musiikkityyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Bluetonesin jäsenet ovat sanoneet, että he tiesivät haluavansa soittaa bändissä, kun he olivat nähneet The Stone Rosesin esiintyvän. Yhtye nimesi ensimmäisen albuminsa Expecting to Fly toisen merkittävän vaikuttajan, Buffalo Springfieldin kappaleen mukaan. The Bluetonesin tyyli on moniin brittipop-kauden aikalaisiinsa verrattuna vieläkin perinnetietoisempaa, yhtenä tavaramerkkinään The Byrdsin tapaan helisevät kitarat. Tunnistettavimpiin piirteisiin kuuluu myös laulaja Mark Morrissin korkea, kuulas ääni.

Artisteja, joita The Bluetones on versioinut ovat mm. Buffalo Springfield ("Mr Soul"), Randy Newman ("Blue Shadows"), The Beach Boys ("Sail On Sailor"), The Bee Gees ("Woman in Love"), The Band ("The Night They Drove Old Dixie Down") ja The Left Banke ("Pretty Ballerina").

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Expecting to Fly (1996)
  • Return to the Last Chance Saloon (1998)
  • Science and Nature (2000)
  • The Singles (kokoelma, 2002)
  • Luxembourg (2003)
  • A Rough Outline: The Singles & B-Sides 95-03 (kokoelma, 2006)
  • The Bluetones (2006)

Singlet ja EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Isossa-Britanniassa julkaistut)

  • "Are You Blue Or Are You Blind?" (1995)
  • "Bluetonic" (1995)
  • "Slight Return" (1996)
  • "Cut Some Rug/Castle Rock" (1996)
  • "Marblehead Johnson" (1996)
  • "Solomon Bites The Worm" (1998)
  • "If..." (1998)
  • "Sleazy Bed Track" (1998)
  • "4-Day Weekend" (rajoitettu julkaisu, 1998)
  • "Keep The Home Fires Burning" (2000)
  • "Autophilia (Or How I Learned To Stop Worrying And Love My Car)" (2000)
  • "Mudslide EP" (2000)
  • "After Hours" (2002)
  • "Fast Boy/Liquid Lips" (2003)
  • "Never Going Nowhere" (2003)
  • "Serenity Now EP" (rajoitettu julkaisu, 2005)
  • "My Neighbors House" (2006)
  • "Head On A Spike" (2006)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]