Tervaruukinsalo
| Tervaruukinsalo | |
|---|---|
| Natura 2000 -alue: FI0500023 | |
| Suojelun perusteet | |
| Aluetyyppi | SAC |
| Luontodirektiivin luontotyypit |
karut ja kirkasvetiset järvet, kalkkilammet ja -järvet, humuspitoiset järvet ja lammet, vaihettumissuot ja rantasuot, lähteet ja lähdesuot, taarnaluhtaletot, huurresammallähteet, letot, harjumetsät, puustoiset suot |
| Suojeluohjelmat | Harjujensuojeluohjelma |
| Sijainti ja koko | |
| Koordinaatit | |
| Kunta | Joroinen |
| Pinta-ala | 826 |
| Suojellut lajit | |
| Luontodirektiivin liitteen II lajit |
kiiltosirppisammal[1] |
Tervaruukinsalo on Joroisissa sijaitseva Natura 2000 -verkostoon kuuluva monimuotoinen harjualue. Se on luontodirektiivien mukainen erityisten suojelutoimien alue (SAC-alue), jonka pinta-ala on 826 hehtaaria. Muilta osin yhtenäiseen alueeseen kuuluu erillisenä alueena Tiitunlampi ranta-alueineen harjualueen itäpuolella. Tervaruukinsalo on biologisesti, geologisesti, maisemallisesti ja monikäytön kannalta merkittävä harjualue ja se kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Tervaruukinsalon Natura-alueesta on suojeltu valtion ja yksityisten luonnonsuojelualueina noin 16 %.[2]
Tervaruukinsalo kuuluu suureen harjujaksoon ja alueella on useita rinnakkaisia selänteitä ja harjanteita sekä laajaa suppamaastoa. Lisäksi alueella on monin paikoin pieniä järviä ja lampia, kuten Valkeinen, Saarikko ja Tiitunlampi. Järvien ja lampien rannoilla sekä suurimmissa supissa on nevoja ja rämeitä. Lisäksi alueelta löytyy paikoin myös lähteisiä ja lettoisia suotyyppejä.[1]
Tervaruukinsalon Natura-alueesta valtaosa (86 %) on havupuumetsää. Puolukka- ja kanervatyypin kangasmetsät ovat vallitsevia. Suota ja rantakasvillisuutta on kymmenen prosenttia ja loput neljä prosenttia ovat sisävesiä, kuten järviä ja lampia.[1]
Suojelukohdeluontotyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueella on monenlaisia luontotyyppejä:[1][3]
| Suojelutyyppi | pinta-ala |
|---|---|
| Karut ja kirkasvetiset järvet | 20 hehtaaria |
| Kalkkilammet ja -järvet | 8,4 hehtaaria |
| Humuspitoiset järvet ja lammet | 3 hehtaaria |
| Vaihettumissuot ja rantasuot | 6 hehtaaria |
| Lähteet ja lähdesuot | 0,01 hehtaaria |
| Taarnaluhtaletot | 0,2 hehtaaria |
| Huurresammallähteet | 0,006 hehtaaria |
| Letot | 10 hehtaaria |
| Harjumetsät | 400 hehtaaria |
| Puustoiset suot | 25 hehtaaria |
Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen kasvillisuuteen kuuluu useita harvinaisia lajeja. Luontodirektiivillä suojeltaviin lajeihin kuuluu kiiltosirppisammal. Saarikon- eli Saarilammensuolla on taarnan Manner-Suomen ainoa kasvupaikka. Lisäksi alueelta löytyy useita muita tärkeitä kasvilajeja:[1]
| Laji | Tieteellinen nimi |
|---|---|
| Lettokuirisammal | Calliergon richardsonii |
| Hetesara | Carex acutiformis |
| Röyhysara | Carex appropinquata |
| Lettokilpisammal | Cinclidium stygium |
| Taarna | Cladium mariscus |
| Veripunakämmekkä | Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta |
| Punakämmekkä | Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata |
| Kaitakämmekkä | Dactylorhiza traunsteineri |
| Suoneidonvaippa | Epipactis palustris |
| Metsänemä | Epipogium aphyllum |
| Lettovilla | Eriophorum latifolium |
| Punakirkiruoho | Gymnadenia conopsea |
| Suovalkku | Hammarbya paludosa |
| Rimpivihvilä | Juncus stygius |
| Lettohammassammal | Leiocolea rutheana |
| Kalkkihuurresammal | Palustriella commutata |
| Matosammal | Pseudocalliergon trifarium |
| Ruskopiirtoheinä | Rhynchospora fusca |
| Harsosammal | Trichocolea tomentella |
| Pohjansirppisammal | Warnstorfia tundrae |
Saarikkolammensuon ojitus ja ennallistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saarikon reunamilla sijaitsevan Saarikon- eli Saarilammensuosta osa on harvinaista lettoa ja alueella on myös lähteikköisiä alueita. Leton kasvustoon kuuluu runsaasti valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia kasveja. Taarnan lisäksi alueella kasvaa muun muassa röyhy- ja nuijasaraa sekä lettovillaa.[1]
Saarikkolammen rantaletto oli aiemmin voimakkaasti ojitettu. Suoalue ojitettiin vuonna 1970, minkä jälkeen paikalliset luonnonsuojelijat patosivat ojat suon arvokkaimmalla osalla. Alueelle perustettiin yksityinen luonnonsuojelualue vuonna 1972. Padot eivät kuitenkaan riittäneet estämään suota kuivumasta, ja 1990-luvun alussa alue oli valtaosin turvekangasta tai pitkälle edennyttä muuttumaa, jossa kasvoi tiheä puusto. Vuonna 1998 valtio hankki omistukseensa pääosan suosta, sisältäen myös aiemmin perustetun yksityisen suojelualueen. Noin 26 hehtaarin laajuinen alue Saarikkolammen ympärillä siirtyi Metsähallituksen hallintaan vuonna 2000, minkä jälkeen suo ennallistettiin kahdessa vaiheessa vuosina 2000 ja 2001.
Ennallistaminen on onnistunut kohtuullisen hyvin ja monet lettojen putkilokasvi- ja sammallajit näyttävät vuonna 2010 tehdyn seurannan perusteella runsastuneen ennallistamisen jälkeen[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Natura 2000 Tietolomake FI0500023 (pdf) paikkatieto.ymparisto.fi. Viitattu 13.3.2022.
- ↑ Tervaruukinsalo 8.1.2021. Pohjois-Savon ELY-keskus. Viitattu 13.3.2022.
- ↑ Luontotyyppien esittelyt: luontodirektiivin luontotyypit 5.6.2020. Suomen ympäristökeskus SYKE. Viitattu 13.3.2022.
- ↑ Kurikka, Tuula & Ilmonen, Jari: Ojitettujen soiden ennallistamisopas, s. 196-200. Metsähallitus, 2013. ISBN 978-952-295-026-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.3.2022). (Arkistoitu – Internet Archive)