Metsänemä
Wikipedia
| Metsänemä | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Epipogium aphyllum Sw. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Metsänemä (Epipogium aphyllum) on kämmekkäkasveihin kuuluva lehtivihreetön kasvi. Suomessa laji on rauhoitettu.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Metsänemässä ei ole lainkaan lehtivihreää, vaan se on läpikuultavan kellertävä tai rusehtava kasvi. Juurakko on korallimaisen haarova ja vailla juuria. Kasvin juurakko elääkin maan sisässä sienirihmaston varassa. Metsänemä leviää juurakosta kasvavien maarönsyjen avulla, joista kukkaversot nousevat loppukesästä. Kukkavarret kasvavat 10–30 cm korkeiksi. Kasvin vähäiset lehdet ovat suomumaisia. Kellertäviä kukkia on 1–5 kappaletta. Kukat ovat yli sentin leveitä, kukan huuli on ylöspäinen ja kannus paksu ja tylppä. Kukat tuosuvat lievästi banaanille. Metsänemä kukkii elo-syyskuussa, mutta ei kuitenkaan joka vuosi.[2][3][4]
[muokkaa] Levinneisyys
Metsänemä on pohjoinen ja mantereinen kasvi. Sen levinnäisyysalue on varsin laaja, alkaen Brittein saarilta ja Keski-Euroopasta itään päin Aasian havumetsävuöhykkeen kautta Japaniin saakka. Pohjoismaissa metsänemää tavataan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Suomessa lajia on tavattu harvinaisena koko maassa etelärannikolta Pohjois-Lappiin. Suuri osa Etelä- ja Keski-Suomen havainnoista on kuitenkin vanhoja. Epäsäännöllinen ja lyhyt kukinta vaikeuttaa metsänemän havainnointia, joten lajin nykytilaa Suomessa on vaikea arvioida.[3]
[muokkaa] Elinympäristö
Metsänemä viihtyy vanhoissa, varjoisissa, multavissa lehti- ja sekametsissä, puronvarsissa, lähteikköjen äärellä sekä lehto- ja lettokorvissa. Pohjoisessa lajia tavataan myös tunturikoivikoissa. Metsänemän elinympäristöjä uhkaavat erityisesti raskaat metsänhoitotoimet kuten avohakkuu ja auraus. Myös metsänojitus voi kuivattaa kasvupaikkoja liikaa. Aikaisemmin laji kärsi pellonraivauksesta.[3]
[muokkaa] Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ulvinen, Tauno: Metsänemä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 147–148.
- Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas: Metsänemän levinneisyys Suomessa
- UPM-Kymmene: Metsiemme lehtokasveja PDF-tiedostomuoto
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Metsänemä (Epipogium aphyllum)
