Suoneidonvaippa
| Suoneidonvaippa | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Epipactis palustris (L.) Crantz |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Suoneidonvaippa Wikispeciesissä |
Suoneidonvaippa (Epipactis palustris, myös Helleborine palustris) on Euroopassa ja Aasiassa laajalti tavattava kämmekkäkasvilaji. Suomessa laji on harvinaistunut ja luokiteltu vaarantuneeksi. Se on rauhoitettu ja luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Suoneidonvaipalla on laajalle levittyvä, runsashaarainen ja vaakasuora maavarsisto, jonka avulla se voi muodostaa monikymmenvartisia klooneja.[1] Varren vihreät lehdet ovat suvun Suomessa kasvavista lajeista pisimmät ja kapeimmat. Ne kasvavat 6–12 cm pitkiksi ja ovat puikeita–kapeansuikeita ja ehytlaitaisia. Varsi on 15–50 senttimetrin korkuinen, ja sen latvassa on 3–15-kukkainen kukinto. Kukkien ulkopinta vaihtelee vihertävästä rusehtavaan. Kukan labellum eli huuli on kermanvalkoinen, ja siinä on punaista kirjailua. Huulen valkea kurouma on laaja ja siten hyvin erottuva. Suoneidonvaippa kukki heinä-elokuussa.[2][3]
Lukuisat eri hyönteislajit käyvät suoneidonvaipan kukissa. Tärkeimmiksi pölyttäjiksi on havaittu muurariampiaisten koiraat. Suoneidonvaipan kukkien kaksiosaisen huulen kärkiosa liikkuu kosketettaessa, ja sen on uskottu auttavan pölyttäjän asennon muuttamisessa niin, että siitepölymyhkyt tarttuvat sen päähän.[4]
Levinneisyys [muokkaa]
Suoneidonvaippaa tavataan laajalti Euroopassa, läntisessä sekä pohjoisessa Aasiassa sekä Pohjois-Afrikasta.[5] Suomessa kasvi on pääasiassa Etelä-Suomen laji, mutta pohjoisimmat kasvupaikat ovat Etelä-Lapissa. Ahvenanmaalla, erityisesti Eckerössä, lajilla on vielä useita kasvupaikkoja, mutta muualla niitä tunnetaan vain noin kaksikymmentä. Suoneidonvaippa on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajalla.[6][7]
Elinympäristö [muokkaa]
Laji on lettojen kasvi, ja se on menettänyt lukuisia esiintymiä soiden ojituksen vuoksi. Lajia tavataan joskus myös kalkkipitoisilla merenrantaniityillä. Tehokkaan siementuotantonsa ansiosta suoneidonvaippa ilmestyy joskus ihmisen muovaamaan ympäristöön, kuten teiden varsille, vanhoihin kalkkilouhoksiin ja jätemaille. Kasvia pidetään Suomessa erityisen vaateliaana varsinkin kalkin määrän suhteen. Se on meillä kalkinvaatija.[7]
Lähteet [muokkaa]
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Ranta, Pertti: Suoneidonvaippa. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 146–147.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b Soili Vuorinen ja Tuija Sohlberg: Suoneidonvaippa Suomen orkideoiden kuningattaret. Lohjan kaupunki. Viitattu 20.6.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 495.
- ↑ Luontoportti
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 22–23.
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Suoneidonvaippa (Epipactis palustris)
- ↑ a b Ranta 1997, s. 146.
