Taarna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taarna
ZPK Cladium mariscus łodyga z kwiatostanem 04.07.10 p.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Taarnat Cladium
Laji: mariscus
Kaksiosainen nimi
Cladium mariscus
(L.) Pohl
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Taarna Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Taarna Commonsissa

Taarna (Cladium mariscus) on suurikokoinen sarakasvi. Taarnaa tavataan monin paikoin ympäri maapallon. Suomessa taarna on erittäin harvinainen ja kasvaa vain muutamalla paikkakunnalla. Laji on Suomessa rauhoitettu.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taarnakasvusto.
Taarnan kukintoja.

Kookas ja roteva taarna kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Suikertavan, vaakasuoran juurakkonsa avulla kasvi muodostaa kasvustoja. Varsi on noin senttimetrin paksuinen, liereä ja lehdekäs. Talvehtivat lehdet ovat lähes varren pituisia, 6–10 mm levyisiä, pitkäsuippuisia, harmaanvihreitä ja jäykkiä. Lehtien paras tuntomerkki on lehden alapuolen keskisuonessa ja reunoissa oleva viiltävän terävä ja karhea sahalaita. Kukinto on korkea, 30–50 cm pitkä, kerroksikas ja muodostuu 5–10 erillisestä palleromaisesta tähkäryhmästä. Tähkät ovat 4–5 mm pitkiä, kaksi- tai kolmekukkaisia ja muodoltaan leveän sukkulamaisia. Tähkäsuomut ovat väriltään ruskeita, kapeahkoja, alin suomu 2,5 mm ja ylemmät 4 mm pitkiä. Taarna kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kiiltävänruskea pähkylä on 3 mm pitkä. Laji on monivuotinen.[2][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taarnaa tavataan ympäri maapallon, mutta esiintymisalueet ovat monilla erillisillä alueilla. Euroopassa lajia voi tavata suurimmassa osassa maanosaa Fennoskandian eteläosiin ja Länsi-Venäjälle asti. Runsaimmillaan laji on Keski-Euroopassa. Suomen lähialueilta taarnaa tavataan Virosta, Tanskasta, Etelä-Norjasta ja -Ruotsista, jossa se on yleinen Gotlannissa. Taarnaa kasvaa myös muun muassa eteläisessä Afrikassa, Australiassa, Koillis-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan eteläosissa.[4]

Suomessa taarna on erittäin harvinainen ja lajista tunnetaan vain viisi kasvupaikkaa: yksi Etelä-Savosta Joroisista ja neljä Ahvenanmaan Eckeröstä.[5] Taarna levisi Suomeen jääkauden jälkeisellä lämpökaudella, jolloin se oli huomattavasti nykyistä yleisempi.[6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taarna tarvitsee kasvupaikakseen lähteisen ja kalkkipitoisen alustan, joka ei jäädy talvellakaan pohjia myöten. Tällaisia ovat esimerkiksi letot ja lähteiset järvenrannat. Laji ei siedä ojittamista ja pohjaveden pinnan laskua. Kasvupaikkojen kuivaaminen onkin sille vakava uhka.[6] Esimerkiksi Ahvenanmaan Hammarlandissa sijainnut esiintymä katosi ojituksen seurauksena 1950-luvulla.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin Gotlannissa, Virossa ja monin paikoin muuallakin Euroopassa taarnan lehtiä käytettiin aikaisemmin yleisesti rakennusten kattomateriaalina niiden hyvän säänkestävyyden takia.[4][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio. (Suom. Seppo Vuokko ja Henry Väre). Tammi, Helsinki, 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1.
  • Raatikainen, Mikko: Taarna. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 123.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ryttäri, Terhi: Taarna. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 124–125. ISBN 978-951-31-6593-2.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 21.8.2012.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 541.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 782.
  4. a b Den virtuella floran: Ag (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 21.8.2012.
  5. a b Ryttäri 2012, s. 124.
  6. a b Raatikainen 1997, s. 123.
  7. Ålands flora 2010, s. 449.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]