Teemasivu:Lääketiede/Artikkelipoimintoja
Tällä sivulla esitellään lääketieteen alaan liittyviä laadukkaita artikkeleita.
Mammografia on rinnan röntgenkuvaus, jonka avulla tutkitaan rinnan kasvaimia ja muutoksia. Mammografia on rintasyövän diagnostiikassa käytetyin menetelmä. Lisäksi mammografiaa käytetään laajalti rintasyövän seulontatutkimuksena. Suomessa järjestetään nykyään ilmainen rintasyöpäseulonta kahden vuoden välein 50–69-vuotiaille naisille. Mammografian avulla voidaan tutkia myös muita rinnan muutoksia, kuten kystia.
Mammografiakuvat tulkitsee radiologiaan erikoistunut lääkäri. Tavallisin mammografialöydös rintasyövässä on tiivistymä, joka erottuu ympäröivästä rauhaskudoksesta ja on yleensä epätarkkarajainen, pyöreä tai tähtimäinen. Mammografian herkkyys eli sensitiivisyys rintasyövän löytämisessä on noin 90–93 prosenttia ja tarkkuus eli spesifisyys 93–97 prosenttia.
Kuvauksessa käytettävä röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä, joka voi aiheuttaa säteilyhaittoja, mutta yhden kuvauksen tuottama säteilyannos on hyvin pieni. Jos mammografiakuvauksessa nähdään epäilyttävä löydös, jatkotutkimuksena yleensä otetaan rinnasta ohut- tai paksuneulanäyte. Muita mahdollisia tutkimusmenetelmiä ovat rinnan ultraääni- eli kaikututkimus ja rinnan magneettikuvaus.
Endoskooppinen retrogradinen kolangiopankreatikografia (ERCP) on lääketieteellinen sappi- ja haimateiden kuvantamismenetelmä, joka suoritetaan tähystyksen eli endoskopian avulla. ERCP:n yhteydessä voidaan tehdä myös erilaisia hoitotoimenpiteitä. Lyhenne ERCP tulee menetelmän englanninkielisestä nimestä endoscopic retrograde cholangiopancreatography.
ERCP-tutkimuksessa käytetään sivulle katsovaa duodenoskoopiksi kutsuttua tähystintä, joka viedään suun, nielun, ruokatorven ja mahalaukun kautta pohjukaissuoleen. Tähystimen avulla viedään katetri eli ohut putki ison pohjukaissuolinystyn kautta sappi- tai haimateihin tai molempiin. Katetrin kautta tiehyisiin ruiskutetaan varjoainetta ja niistä otetaan röntgenkuva, joka näyttää tiehyiden ulkomuodon ja niissä olevat ahtaumat ja kivet.
ERCP-kuvausta käytetään diagnostisiin ja hoidollisiin käyttötarkoituksiin. Diagnostinen kuvaus voidaan tehdä, jos epäillään sappi- tai haimateiden sairautta, tai jos potilaalla on epäselväksi jääneitä oireita kuten keltaisuutta. Hoidollinen käyttö tarkoittaa, että tutkimuksen yhteydessä otetaan näytteitä tai tehdään toimenpiteitä, joista yleisin on sfinkterotomia eli sappi-haimateiden laskukohdan halkaisu. Jos tarvitaan yksinomaan diagnostista tutkimusta, ERCP:n sijaan tehdään nykyisin usein magneettikolangiografia, jonka riskit ovat pienemmät.
Kuurosokeus on aistivamma, josta kärsivällä on sekä vakava-asteinen näkö- että kuulovaurio. Kuurosokean henkilön ei tarvitse olla täysin kuuro ja sokea, vaan hänellä saattaa olla jäänteitä molemmista aisteista tai jommastakummasta. Kuurosokeus voi olla joko synnynnäistä tai hankittua. Vammalle tunnetaan kymmeniä erilaisia syitä. Yleisin kuurosokeutumista aiheuttava sairaus on syntymässä saatu, etenevä Usherin syndrooma.
Kuurosokeus on oma yhdistelmävammansa, joka aiheuttaa huomattavia ongelmia kommunikoinnissa, orientoitumisessa ja tiedon saannissa. Kuurosokeiden ihmisten tavat kommunikoida vaihtelevat. Jos henkilöllä on näön tai kuulon jäänteitä, saatetaan kokeilla puhetta ja viittomakieltä. Jos kuurosokeus on täydellistä, tärkein keino kommunikoida on kädestä käteen viittominen.