Tapio Kunnas
Tapio Kunnas (21. lokakuuta 1921 Ruokolahti – 25. elokuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen diplomi-insinööri ja sähkölaitosalan vaikuttaja, joka toimi sekä yritys- että järjestöjohtajana ja sai professorin arvonimen.[1][2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapio Kunnaksen vanhemmat olivat lääkäri Volmari Kunnas ja Aino Räsänen ja puoliso vuodesta 1947 opettaja Kirsti Helena Liukkonen. Kunnas tuli ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta 1939. Hän osallistui sekä talvisotaan että jatkosotaan ja oli sotilasarvoltaan reservin kapteeni (1969). Kunnas valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1949. Hän työskenteli ensin lyhyen aikaa Airamin palveluksessa, jonne hän teki diplomityönsä loistelampun kuristimista,[3] mutta suuntautui sitten sähkölaitosalalle. Suomen Sähkölaitosyhdistyksessä Kunnas oli toimistoinsinööri vuodesta 1952, kunnes hän siirtyi 1953 Savon Voimaan, jossa hän toimi käyttöinsinöörinä ja teknillisenä johtajana. Oulun kaupungin sähkölaitoksen johtajaksi Kunnas tuli 1958. Oulussa hän osallistui myös kunnalliselämään ja toimi Oulun yliopiston erikoisopettajana 1963–1968 ja vt. professorina 1966. Suomen Sähkölaitosyhdistykseen Kunnas palasi 1967, toimien yhdistyksen johtajana aina vuoteen 1986 asti. Hän osallistui myös sähkölaitosyhdistysten pohjoismaiseen ja eurooppalaiseen yhteistyöhön. Professorin arvonimi Kunnakselle myönnettiin vuonna 1980.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merikosken voimalaitos, 1959, Oulun Teknillinen Seura
- Harvaan asuttujen seutujen sähkönjakelun erikoismenetelmät: raportti teknillis-taloudellisesta tutkimuksesta, 1982, Suomen Sähkölaitosyhdistys
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on 1978, s. 448. (Viitattu 19.9.2020)
- ↑ a b Tapio Kunnas HS Muistot, 9.9.20212. Tilaajille (Viitattu 19.9.2020)
- ↑ Muisteluja Airamilta (Viitattu 19.9.2020)