Taolaiset rakastelumenetelmät

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kiinalainen vedos, joka kuvaa "Esenssien yhdistämistä". Perustuu Tang-kauden maalaukseen.

Taolaiset rakastelumenetelmät (合氣, yksinkert.: 合气, pinyin: héqì), kirjaimellisesti "energioiden yhdistäminen", merkitsee menetelmiä, joiden avulla rakastelun aktia käytetään parin henkilökohtaisten energioiden vahvistamiseen, keräämiseen ja jakamiseen. Harjoittajien mielestä näiden rakastelutaitojen soveltaminen ylläpitää terveyttä ja auttaa pitkäikäisyyden saavuttamisessa. Taolaiset uskoivat, että yhdessä muiden alkemististen ja henkisten harjoitusten kanssa ne auttoivat ihmistä tulemaan kuolemattomaksi. Rakastelun taitoa kutsutaan myös yinyang-menetelmäksi tai makuukamariopiksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yinyang-menetelmän konsepti mainitaan kirjallisissa lähteissä Zhou-dynastian loppupuolella, josta lähtien sitä on harjoitettu joko vapaasti tai kieltojen kahlitsemana. Qin-dynastian aikana monet varhaiset seksologiset teokset joutuivat keisari Qin Shi Huangdin kirjarovioihin.

Seksuaalitaitojen suosio kasvoi Han-dynastiasta lähtien ja saavutti huippunsa Tang-dynastian aikana. Han-dynastian kaudella tietoja aiemmin kielletystä ja tuhotusta kirjallisuudesta kerättiin ja julkaistiin yleiseen levitykseen. Näiden joukossa oli seksuaalisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Jotkut taolaiset lahkot harjoittivat sukupuoliyhdyntää energiaharjoituksena nimeltään "heqi" ("energioiden yhdistäminen"). Varhaisimmat tunnetut taolaiset seksuaaliset kirjoitukset on löydetty Mawangduin haudoista. Vaikka taolaisuus ei tuolloin ollutkaan vielä täysin kehittynyt järjestelmänä, nämä tekstit ovat osin erittäin samankaltaisia kuin myöhemmän Tang-dynastian vastaavat, kuten Ishinpō (医心方, pinyin: yìxīnfāng), vanhin säilynyt japanilainen lääketieteellinen teos 900-luvulta, johon oli koottu teorioita ja menetelmiä kahdestasadasta kiinalaisesta tekstistä.

Tang-dynastian kaudella taolaisuudesta tuli valtion uskonto ja siihen liittyvä seksuaalienergian oppi kukoisti. Kansaa innostivat kertomukset keisarien romanttisista makuukamaritavoista.

Song-dynastian aikana suhtautuminen seksuaalisuuteen muuttui täysin. Kungfutselaisuus alkoi hallita ihmisten moraalikäsityksiä. Sen vaikutuksesta naisia alettiin pitää alempiarvoisena sukupuolena, sukupuolten välistä kanssakäyntiä rajoitettiin ja yhdyntä oli hyväksyttävää vain jälkeläisten saamiseksi. Seksistä tuli tabu. Eroottiset taideteokset ja kirjallisuus kiellettiin ja tuhottiin. Kungfutselaiset väittivät, että miesten ja naisten pysyminen erillään toisistaan useimmissa sosiaalisissa toimissa oli ollut käytäntö jo kaksituhatta vuotta sitten ja määrätietoisesti tukahduttivat seksuaalitaitojen perinteen.

Ming-dynastian aikana suhtautuminen erotiikkaan muuttui suvaitsemammaksi ja tällöin alettiin julkaista varsinaista eroottista kirjallisuutta. Kirjapainotaidon kehittyminen salli kirjojen painamisen suuressa mittakaavassa tavallisen kansan viihdykkeeksi. Merkittävin eroottinen teos oli Jinpingmei, yksi Kiinan neljästä loistavasta romaanista. Muita Ming-kauden suomeksi julkaistuja eroottisia teoksia ovat mm. Ling Meng-tšun Kiinalaisia lemmentarinoita ja Feng Meng-lungin Kaunis jalkavaimo, johon on kerätty Tang-kaudelta kansan parissa perintönä kulkeneita tarinoita.

Qing-dynastian mantšuhallinnon aikana moralistinen asenne sai jälleen vallan ja jopa keisarin aviolliset suoritukset tehtiin eunukkien valvovien silmien alla.[1] Seksikielteisyyden vuoksi kirjallisuutta sensuroitiin ja seksuaalitaidot katosivat julkisuudesta. Jotkut tekstit säilyivät ainoastaan Japanissa, eikä useimmilla tutkijoilla ollut aavistustakaan siitä, että varhaisessa kiinalaisessa kulttuurissa oli ollut erilainen suhtautuminen seksuaalisuuteen. [2]

Muinaiset ja keskiaikaiset harjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Qi (elämänvoima) ja jing (esenssi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taolaisen ajattelun mukaan qi on osa kaikkea olemassaolevaa. Se liittyy toiseen ihmiskehon energeettiseen aineeseen, jingiin (精), jonka loppumisesta seuraa kuolema.

Jingiä erittyy ruumiinnesteiden, erityisesti siemennesteen, munasolujen ja syljen mukana. Siksi uskottiin, että miehen kannatti vähentää ejakulaatioiden määrää tai välttää niitä täysin säilyttääkseen elämäneliksiirinsä. Taolaiset sovelsivat hyvin pitkälle vietyjä tekniikoita, jotka stimuloivat, lisäsivät ja säilyttivät heidän nesteitään. Väitetään, että toiset kierrättivät jopa omia ulosteitaan. [3]

“Esenssien (eritteiden) yhdistäminen” on oppi miehen ja naisen välisen yhdynnän seurauksena syntyvän jingin hyödyntämisestä. Kun rakastellessa muodostuu jingiä, ihminen voi muuntaa osan tästä qiksi ja täydentää omaa elinvoimaansa. Harrastamalla mahdollisimman paljon seksiä ihmiset saattoivat kerätä alati enemmän jingiä ja näin kokea monia terveydelle suotuisia vaikutuksia. [3]

Yin-yang[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yin-yang on keskeinen kiinalainen käsite. Sukupuolista puhuttaessa yang viittaa mieheen ja yin naiseen. Mies ja nainen vastaavat taivasta ja maata, mutta ovat joutuneet erilleen. Vaikka taivas ja maa ovat ikuisia, mies ja nainen kokevat ennenaikaisen kuoleman.[4] Rakastellessaan nainen ja mies yhtyvät luoden hetkeksi kuolemattoman taivaan ja maan, yinin ja yangin liiton. Yhdyntä tuottaa jingiä, josta syntyy uusi elämä. Siten eri yhdyntäasennot ja rakastelun asteet ovat merkityksellisiä. Yinyang-oppia käsittelevät kirjat kuvaavat joukon yhdyntäasentoja, joita käytetään erityisesti sairauksien ehkäisemiseen ja parantamiseen. [1]

Miehen siemensyöksyn hallinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet taolaiset harjoittajat yhdistävät siemennesteen menetyksen elinvoiman vähenemiseen: ylenmääräinen nesteen menetys johtaa ennenaikaiseen ikääntymiseen, tauteihin ja yleiseen väsymykseen. Toiset taolaiset esittävät, että miehen ei tulisi ikinä ejakuloida, toiset taas antavat tietyn kaavan, joka määrittelee säännöllisten ejakulaatioiden maksimimäärän terveyden ylläpitämiseksi. [5] Ylipäänsä ideana on rajoittaa nesteiden menetystä niin paljon kuin mahdollista henkilön toivoman harjoitustason mukaan. Kun nämä seksuaaliharjoitukset siirtyivät perimätietona eteenpäin vuosisatojen kuluessa, jotkut harjoittajat päätyivät painottamaan vähemmän ejakulaation rajoittamista. Silti, ”siemenensä pidättäminen” on eräs taolaisen seksuaaliharjoituksen perusopinkappaleista. [6]

Taolaisilla on erilaisia menetelmiä ejakulaation hallintaan. Ejakulaation välttämiseksi mies saattoi tehdä pari eri asiaa. Hän saattoi vetäytyä juuri ennen orgasmia käyttäen metodia, jota Joseph Needham kutsui nimellä ”coitus conservatus”. Toisessa menetelmässä mies painoi sormillaan kivesten ja peräaukon välistä aluetta aiheuttaen käänteisen ejakulaation rakkoon. Nykyään tiedetään, että tämä menetelmä aiheuttaa käänteisen ejakulaation, mutta taolaiset uskoivat, että siemenneste siirtyi päähän ja ”ravitsi aivoja”. [7] Needham kutsui tätä nimellä ”coitus thesauratus”. [8] Jotkut taolaiset oppineet kutsuvat tätä ”miljoonan dollarin pisteeksi” (viittaus Mantak Chialta), pitäen sitä joko halpana opetuksena tulojen saamiseksi tai hätäapumenetelmänä, uskoen, että se jollain tapaa vähensi ”jingin” menetystä verrattuna totaaliseen ejakulaatioon. Nykyisin jotkut taolaisia menetelmiä opettavat ovat luopuneet sormitekniikan suosittelusta tultuaan siihen tulokseen, että siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä useimmille harjoittajille.[9]

Eräs metodi perustuu siihen, että harjoittaja kouluttaa itsensä erottamaan toisistaan ejakulaation ja orgastiset lihassupistukset (lantiolihasten supistukset, jotka pumppaavat eturauhasta ja siemennestettä). Nämä impulssit erottamalla mies voi orgasmin hetkellä lopettaa penetraation pysyen silti partnerinsa sisällä. Keskittymisen avulla "siemennesteen" virtaus ohjataan ylös pitkin selkärankaa pään alueelle. Tätä kutsutaan ”siemennesteen kääntämiseksi aivoja ravitsemaan”. Kun mies on vakiintunut tässä, eikä enää ejakuloi, hän on ”kesyttänyt valkoisen tiikerin”. Energiaa voidaan sen jälkeen kierrättää ”mikrokosmisella kiertoradalla”. Miehen kehon painovoiman keskukseen eli ”sinooperipeltoon” (dantian), jossa jumalallinen qi syntyy, muodostuu ”kastehelmi”. [10] Kehossa kiertävän qin määrän kasvaessa se myös voimistuu ja on puhtaampaa.

Naisen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa vanhimmista rakastelun taitoa käsittelevistä kirjoista oli esitetty Huangdin, myyttisen Keltaisen keisarin (2497 - 2398 eaa.) ja kolmen neidon välisenä keskusteluna. Neidot olivat Sunu (素女 sùnǚ - luonnollinen neito) eli "Valkoisen joen kuningatar" tai "Simpukankuoren jumalatar", Xuannu (玄女 xuánnǚ - salaperäinen neito), "Kuolemattomuuden persikka" sekä Cainu (才女 cáinǚ - lahjakas neito), "Monivärinen jumalatar". He vastasivat Huangdin seksuaalisuutta käsitteleviin kysymyksiin. Naiset siis asetettiin seksuaalisuuden opettajien asemaan.[11]

Taolaisille seksissä ei ollut kyse vain miehen miellyttämisestä. Naista piti kiihottaa ja miellyttää, jotta seksuaaliakti olisi molemmin puolin antoisa. Rakastelu saattoi toteutua vain, jos molemmat osapuolet halusivat sitä. Vanhimmissa tunnetuissa teoksissa puhutaan yhdynnästä tasapuolisesti naista ja miestä tyydyttäväksi ja ravitsevaksi aktiksi, jonka aikana molemmat tuottivat ja vaihtoivat jingiään ja qitään.[12]

Han-kaudelta lähtien taolaiset menetelmät alkoivat keskittyä enemmän miehen qin ja jingin keräämiseen. Teksteissä puhutaan enenevässä määrin rakastelusta miehisestä näkökulmasta, eikä niissä käsitellä sitä, miten naiset voisivat hyötyä seksistä. Monet teksteistä keskittyvät selittämään, miten mies saattoi käyttää seksiä pidentääkseen elinkaartaan ja naisista tuli tämän pyrkimyksen välineitä. Miehen elämä pidentyisi naisen elämänenergioiden (jing ja qi) vastaanottamisella. Miehen piti miellyttää ja tyydyttää naista saadakseen tämän erittämään jingiä, jota voi sulauttaa itseensä lisätäkseen omaa qi'tään. Katsottiin, että nainen ei menettänyt qitä eikä näin heikentynyt yhdynnän seurauksena. Naisella oli voima tuottaa uutta elämää eikä hänen tarvinnut kantaa huolta ejakulaatiosta tai uupuneisuuden vaiheesta.

Naisista tuli hyödykkeitä, joita käytettiin qin keräämiseen. Miehiä kannustettiin olemaan rajoittamatta itseään vain yhteen partneriin ja heille suositeltiin seksin harjoittamista yksinomaan sellaisen naisen kanssa, joka oli kaunis, eikä ollut vielä synnyttänyt. Vaikka miehen tuli miellyttää naista seksuaalisesti, tämä oli silti pelkkä objekti. Naiseen viitataan “vihollisena”. Tämä johtui näkemyksestä, että osa seksuaaliaktista koski naisen kyvyn "varastamista". Rakastelua kutsuttiin ”varastamisen ja voimistumisen taisteluksi”. Nämä seksuaalimetodit voidaan nähdä sodankäyntimenetelmiä vastaavina. Rynnäkön sijasta taistelu koostui harhautuksista ja liikkeistä, jotka heikensivät vihollisen vastuksen. Myöhemmissä Ming-dynastian teksteissä naiset olivat menettäneet kaikki ihmismäiset piirteensä ja heihin viitattiin ”toisena”, ”patana” tai ”uunina”. Naisen miellyttämisen tärkeys väheni myöhemmissä teksteissä. [13]

Missä ja milloin rakastella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajan ja paikan merkitys on keskeinen osa kaikkia kiinalaisia oppeja. Siten yhdynnälle on määritelty kielletyt ja suositeltavat tilanteet sancain (三財 sāncái, kolme aarretta) mukaan. Nämä ovat taivas (天 tiān), maa (地 dì) ja ihminen (人 rén). Listoja sallituista ja kielletyistä tilanteista on vuosisatojen kuluessa julkaistu useissa teoksissa kuten Huangdi neijing (黄帝内經 "Keltaisen keisarin sisäinen klassikko", n. 300-200 eaa.) ja Makuukamarin terveydelliset edut Tang-dynastian ajalta.

Kielletyt tilanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdynnän harjoittaminen epäsuotuisina aikoina voi häiritä qin virtausta ruumiissa ja osapuolten välillä. Se voi vahingoittaa miehen sielua, heikentää ruumiinvoimia ja aiheuttaa sairauksia. Tällaisissa tilanteissa alulle saatetuista lapsista saattaa perimätiedon mukaan tulla hulluja, tyhmiä, pervessejä tai houkkia, mykkiä, kuuroja, rampoja tai sokeita, epäkelpoja ja väkivaltaisia.

Taivaan kielto

Taivas edustaa taivaankappaleiden ja ilmakehän vaikutusta. Yhdyntää pitää välttää bing- ja ding-päivinä, neljäsosa- ja täydenkuun sekä kuun- ja auringonpimennyksien aikaan; samoin päivinä, jolloin esiintyy voimakkaita sateita, sumua, kylmyyttä tai kuumuutta, ukkosta, salamointia, pimeyttä taivaan ja maan päällä, sateenkaaria tai maanjäristyksiä.

Ihmisen kielto

Koska seksi voimistaa energian virtausta, ei sitä pidä harjoittaa tietyissä fyysisissä ja emotionaalisissa tilanteissa. Näitä ovat juopumus ja täysi vatsa, hyvin onnellinen, vihainen, surullinen tai huolestunut.

Maan kielto

Paikan energia vaikuttaa ihmiseen hitaammin, joten se ei välttämättä aiheuta välittömiä ongelmia. Kielletyissä paikoissa rakastelu voi kuitenkin vahingoittaa ihmisen kohtaloa ja erityisesti hänen jälkeläisiään. Rakastelun paikkaa valittaessa tulee välttää auringonpaistetta, kuun tai tähtien valoa, keittiötä, pyhäkköjä, buddhalaisen temppelin, kaivon, uunin ja ulkovessan sekä hautojen ja arkkujen läheisyyttä. Huomattavien luonnonmuodostelmien energia voi vahingoittaa ihmisen qin virtausta. Rakastelu vuorella häpäisee sen pyhyyttä.

Seitsemän tilannetta

Sunun (luonnollisen neidon) nimissä on säilynyt lista seitsemästä tilanteesta, jolloin pitää välttää yhdyntää: kuu tai aurinko ei ole kirkas, huono sää, epämukava ympäristö, heti ruokailun jälkeen, vessassa käynnin jälkeen, raskaan ruumiillisen työn jälkeen ja hiukset märkinä.

Suotuisat tilanteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakastelu suotuisissa olosuhteissa vahvistaa immuunipuolustusjärjestelmää ja auttaa parantamaan sairauksia. Taivas eli aika on suotuisin alkuillasta. Erityisesti hedelmöitymisen kannalta vuodenajoista kevät on paras; sitä seuraavat syksy, kesä ja talvi. Maa eli paikka suosii silloin, kun sää on hyvä, maan ja auringon välillä ei ole esteitä ja ollaan miellyttävässä sisätilassa. Ihmisen onni tulee terveestä ruumiista ja rauhallisesta mielentilasta.

Hedelmällisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten saamisen kannalta oikean päivän valinta oli myös tärkeää. Tilanteet, joita kutsutaan yhdeksäksi tuhoksi, vaikeuttavat hedelmöitymistä: keskipäivä, keskiyö, auringonpimennys, kuunpimennys, ukonilma, talven alku, kuukauden alku (uusikuu), humala (tai huumeet) sekä täysi vatsa.[1]

Toukokuu on paras kuukausi hedelmöityä. Suotuisat päivät ovat heti kuukautisten päätyttyä. Kuukautisten jälkeiset ensimmäinen, kolmas tai viides päivä ovat parhaat. Jos näinä päivinä mies ejakuloi keskiyön jälkeen, lapsesta tulee todennäköisemmin poika, koska pariton luku on yang. Jos halutaan tyttö, miehen tulee ejakuloida toisena, neljäntenä tai kuudentena päivänä kuukautisten loppumisesta, koska parillinen luku on yin. Päivää pitää hallita suotuisa tähtikuvio tai sen pitää olla ruhtinas- tai ministeripäivä (päivän taivaallinen runko on vuodenajan oma elementti). Vielä parempi on, jos myös päivän maallinen oksa on vuodenajan omaa elementtiä.

Jos näitä suosituksia noudatetaan, perheen jälkikasvu on hyvä, viisas ja hyveellinen. Jos taas ei, jälkikasvu on paha ja suku kuolee ajan myötä pois. [14]

Kuolemattomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki seksiä koskevat säännöt auttoivat kuolemattomuuden saavuttamisessa. Ge Hongin (葛洪 Gě Hóng 284-363 tai 283-343 jaa.), taolaisen alkemistin mukaan, ”kuolemattomuutta etsivien tulee saavuttaa täydellisyys kaikkein välttämättömimmissä asioissa. Nämä koostuvat jingin säilömisestä, qi:n kierrättämisestä ja mahtavan lääkkeen nauttimisesta.” [15] Seksuaalitaidot käsittelivät ensimmäistä sääntöä, jingin säilömistä. Jingin säilöminen vaati sen lähettämistä ylös aivoihin, mikä edellytti miehen ejakulaation välttämistä seksin aikana. Tämän harjoituksen tuloksena taolaisten mukaan siemenneste kulki aivoihin selkärankaa pitkin raviten niitä, sen sijaan, että olisi poistunut kehosta. Miehen tuli myös harrastaa seksiä usein, sillä kaikenlainen pidättyminen johti yinin ja yangin yhteistoiminnan puutteeseen. Jos ihminen harrasti seksiä oikein, hän saattoi lopulta saavuttaa kuolemattomuuden. Ge Hong sanoo kuitenkin myös, että yksinomaan seksuaalitaitojen harjoittaminen kuolemattomuutta silmälläpitäen oli haihattelua. Alkemiaa tuli harjoittaa seksuaalitekniikoiden rinnalla.. [15]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chang, Jolan. The Tao of Love and Sex. Plume, 1977.
  • Chia, Mantak and Maneewan. Cultivating Female Sexual Energy. Healing Tao, 1986.
  • Chia, Mantak and Michael Winn. Taoist Secrets of Love. Aurora, 1984.
  • Chia, Mantak and Maneewan. The Multi-Orgasmic Couple. HarperOne, 2002.
  • Douglas, Nik and Slinger, Penny: " Sexual Secrets, the alchemy of ecstacy". Destiny Books, 1979
  • Hsi Lai. The Sexual Teachings of the White Tigress: Secrets of the Female Taoist Masters. Destiny Books, 2001.
  • Needham, Joseph. Science and Civilization in China, 5:2. Cambridge: Cambridge University, 1983.
  • Reid, Daniel P. The Tao of Health, Sex & Longevity. Simon & Schuster, 1989.
  • Shen Zaihong: Sexual Healing through Yin & Yang - Using Sexual Energy for Health, Longevity, and Enjoyment** Dorling Kindersley, 2001.
  • Van Gulik, Robert. The Sexual Life of Ancient China: A Preliminary Survey of Chinese Sex and Society from ca. 1500 B.C. till 1644 A.D. Leiden: Brill, 1961.
  • Wik, Mieke and Stephan. Beyond Tantra: Healing through Taoist Sacred Sex. Findhorn Press, 2005.
  • Wile, Douglas. The Art of the Bedchamber: The Chinese Sexual Yoga Classics including Women's Solo Meditation Texts. Albany: State University of New York, 1992.
  • Zettnersan, Chian. Taoist Bedroom Secrets, Twin Lakes, WI: Lotus Press, 2002.

Klassikoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Han-dynastia:

  • Luonnollisen neidon klassikko (Sunujing)
  • Luonnollisen neidon käsikirja
  • Makuukamarioppi

Hauta 3, Mawangdui, haudattu 168 eaa.:

  • Yinin ja yangin liitto (He yinyang),
  • Elämän ravitsemisen reseptejä (Yangshengfang)
  • Erilaisten parannusten reseptejä (Zaliaofang)
  • Kymmenen kysymystä (Shiwen)
  • Taivaan alle huipentuvan tien luento (Tianxia zhidao tan)

Sui-dynastia

Ishimpon sisältämät tekstit:

  • Luonnollisen neidon salaiset menetelmät
  • Salaperäisen neidon seksin käsikirja
  • Luonnollisen neidon reseptit
  • Salaiset reseptit makuukamariin
  • Elämän ravitsemisen periaatteet
  • Jadehuoneen salaisuudet

Tang-dynastia

  • Makuukamarin terveydelliset edut

Kiinalainen eroottinen kirjallisuus suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Ching ping mei, Hsi Menin ja hänen kuuden vaimonsa elämä" (Jinpingmei), Gummerus Oy 1956
  • Feng Meng-lung (Feng Menglong): "Kaunis jalkavaimo", Gummerus 1967
  • Li Jy (Li Yu): "Joupu tuan. Tuulen ja kuun leikki" (Roubutuan, kirjaimellisesti Lihallinen rukousmatto), Karisto 1970
  • Ling, Meng-tšu: Kiinalaisia lemmentarinoita. (Pai en tsing-tsi.) Saksankielisestä laitoksesta Chinesischer Liebesgarten suomentanut Kyllikki Härkäpää (1. painos 1966). Runot suomentanut Pertti Nieminen. Kuvittanut Matti Louhi. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7500-3.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Shen Zaihong: Sexual Healing through Yin & Yang, 2001
  2. Van Gulik, 1961, esipuhe
  3. a b Wile, 1992, s. 6.
  4. Wile, 1992, s. 85.
  5. Wile, 1992, s. 92.
  6. Wile, 1992, s. 46.
  7. Wile, 1992, s. 20.
  8. Needham (1983), s. 199.
  9. Miljoonan dollarin pisteen vaarat, Alchemical Taoism. Viitattu 28.12.2008.
  10. Livia Kohn: Daoism and Chinese Culture, 1956. Cambridge, Mass.: Three Pines Press. Sivut 145-149.
  11. Nik Douglas and Penny Slinger, 1979
  12. "He yin-yang"
  13. Wile, 1992
  14. Wile, 1992, s. 118.
  15. a b Wile, 1992, s. 24.

Aiheesta muualla (englanniksi)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]