Taina Latvala
Taina Latvala (s. 24. syyskuuta 1982 Lapua)[1] on suomalainen kirjailija, kolumnisti ja toimittaja.[2]
Latvala valmistui filosofian maisteriksi[2] vuonna 2008 Helsingin yliopistosta pääaineenaan kotimainen kirjallisuus. Opiskeluaikoinaan hän vei tekstejään kirjoittajaryhmä Nobelistiklubiin, joka oli tärkeä ponnahduslauta kirjailijan uralle.[3] Latvala on opiskellut myös elokuvakäsikirjoittamista ja suorittanut Master of Arts -tutkinnon Manchesterissä. Opinnot olivat brittiläisen Salfordin yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhteishanke. Latvala valmistui koulusta heinäkuussa 2012.
Vuonna 2007 ilmestyi Latvalan novellikokoelman ja romaanin välillä liikkuva esikoisteos Arvostelukappale, jolle myönnettiin Kalevi Jäntin palkinto. Teos oli myös Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Kirjan novelli ”Kuolemattomat” on käännetty saksaksi julkaisuun die horen (2008).[4] Syksyllä 2009 ilmestyi Latvalan toinen teos Paljastuskirja, joka on satiirinen romaani iltapäivälehden toimittajan ja Ilkka Kanervan oloisen ulkoministeri Lasse Laxin suhteesta.[5]
Latvalan kolmas teos Välimatka (2012) kertoo eteläpohjalaisesta äidistä ja hänen aikuisesta tyttärestään, jotka matkustavat Synkkylän kylästä Teneriffalle viettämään äidin 60-vuotissyntymäpäivää.[6] Latvala dramatisoi romaaninsa näytelmäksi, jonka ensi-ilta oli Vaasan kaupunginteatterissa vuonna 2014. Vuonna 2015 ilmestyi Latvalan novellikokoelma Ennen kuin kaikki muuttuu ja vuonna 2018 romaani Venetsialaiset.[7]
Latvalan novelleja on ilmestynyt antologioissa, muun muassa Matkanovelleja-kokoelmassa (WSOY 2013) ja Maailma on sun -antologiassa (Tammi 2014). Hän on kirjoittanut novellin Granta-aikakauskirjan erikoisnumeroon ”Parhaat nuoret suomalaiset kertojat”, johon valittiin 20 kirjailijaa. Numero ilmestyi syyskuussa 2014. Latvalan novelli ”Leikki” on käännetty ruotsiksi. Latvalan Kekkosen tytär voitti parhaan kotimaisen näytelmän Lea-palkinnon vuonna 2020[8].
Latvala on työskennellyt toimittajana Lapuan Sanomissa, Me Naisissa, Iltalehdessä ja Helsingin Sanomissa.[2] Hän on kirjoittanut kolumneja sanomalehti Ilkkaan ja Sairaanhoitaja-lehteen.
Latvala asuu Helsingissä ja työskentelee vapaana kirjailijana. Hän on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arvostelukappale. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33412-6.
- Paljastuskirja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35602-9.
- Välimatka. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38469-5.
- Ennen kuin kaikki muuttuu. Novelleja. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28967-8.
- Venetsialaiset. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-32603-8.
- Torinon enkeli. Helsinki: Otava, 2021. ISBN 978-951-1-39359-7.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Rantama, Vesa: 40-vuotias | Tuntemattoman miehen kysymys kahvilassa havahdutti Taina Latvalan: kirjailijan työ on ihanaa Helsingin Sanomat. 23.9.2022. Viitattu 28.10.2022.
- ↑ a b c Latvala, Taina Kirjasampo.fi. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ 10 kysymysta Taina Latvalalle Kirjailijan kanssa. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ Taina Latvala Kirja.fi. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Lehmusvesi, Jussi: Seksihulluja ja narsisteja – 10 kuvausta poliitikoista suomalaisessa kirjallisuudessa HS.fi. 18.4.2015. Arkistoitu 21.12.2015. Viitattu 31.12.2015.
- ↑ Välimatka Kirjasampo.fi. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ Taina Latvala Otava. Viitattu 12.3.2016.
- ↑ Palkinnot | Taina Latvala palkittiin: Kekkosen tytär on tämän vuoden paras kotimainen näytelmäteksti Helsingin Sanomat. 19.11.2021. Viitattu 9.5.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taina Latvalan MinäKertoja-blogi Imagen sivuilla
- Taina Latvala Prosak-proosaklubilla 19.3.2013 Kirjastokaista-video.
| ||||||||||||||
