Töyhtöiibis
Wikipedia
| Töyhtöiibis | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Geronticus eremita (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
| |
Töyhtöiibis eli erakkoiibis (Geronticus eremita) on äärimmäisen uhanalainen iibislintu. Niitä arvellaan elävän luonnossa noin 450 ja eläintarhoissa noin 1500 yksilöä.[1]
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Töyhtöiibis kasvaa 70–80 senttimetriä pitkäksi ja sen siipien kärkiväli on 120–135 cm. Sen höyhenpeite on kiiltävän musta ja niskassa on töyhtömäinen harja. Pää on kalju, vaaleanpunertava ja ryppyinen.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Töyhtöiibiksiä elää Marokossa, Turkissa ja Syyriassa. Niitä on myös istutettu Itävaltaan (22 paria jotka lisääntyvät nykyisin) ja Espanjaan, missä laji on vihdoin alkanut lisääntyä 500 vuoden tauon jälkeen.[1]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c Geronticus eremita IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ Birdlife Datasheet