Suurperhe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suurperhe tarkoittaa yleensä perhettä, johon ydinperheen (pariskunta ja lapset) lisäksi kuuluu ainakin isovanhemmat, toisinaan myös naimattomia tätejä, setiä tai enoja, joskus myös naimisissa olevia setiä tai enoja ja näiden puolisoita sekä serkkuja. Perhe-käsitettä on kuitenkin vaikea kaikenkattavasti määritellä, eikä suurperhekään ole täsmällinen käsite.[1]

Suurperhe oli tavanomainen perhemuoto maatalousyhteiskunnassa. Yleisesti ajatellaan, että teollistuminen loi nykyaikaisen ydinperheen ja suurperheet vähenivät, sillä tehdaspaikkakunnilla asuttiin ahtaammin kuin maaseudulla. Perheen tehtäväkin muuttui, kun palkkatyön myötä irtosivat työ ja koti toisistaan. Uusien tutkimusten mukaan ydinperheet, entistä myöhäisempi avioitumisikä, ehkäisy ja tiiviimpi perherakenne (nukkuminen perheittäin erikseen palveluskunnasta) ovat länsimaissa osittain teollistumista vanhempia ilmiöitä. Ydinperheajatuksen läpimurto onkin suuressa määrin ihanteiden ja ideologian muutos. Siihen liittyy irrottautuminen sääty-yhteiskunnasta ja patriarkaalisuudesta. [1]

Perheen muuttumista kuvaa myös sanaston muutos. Ruotsinkielisissä alan teksteissä puhuttiin pitkälti 1800-luvulle saakka hus-sanan johdannaisista hushåll, husfolk, husfärhör, husaga. Talo oli siis talouden ja yhteiselämän yksikkö. 1800-luvun kuluessa siirryttiin yhä enemmän käyttämään sanaa familj, joka vähitellen vakiintui tarkoittamaan perhettä nykymerkityksessä. Sana tunnettiin kyllä aikaisemminkin, mutta sillä ei ollut käyttöä, kun perheestä ei puhuttu ilman taloa, työyhteisöä, palkollisia ja sukulaisia. Sama vähittäinen muutos tapahtui myös saksan, englannin ja ranskan kielissä. Suomen sana perhe on hyvin vanha, mutta sen käyttö nykyisessä merkityksessä alkoi vasta 1800-luvun jälkipuolella. Yleensä sitä vanhemmissa teksteissä käytetään sanoja talo, huonekunta, ruokakunta tai perhekunta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma, s. 219-225. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-1844-4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tarkka, Jukka (päätoim.): ”Perhemuodon muunnelmia”, Suomen historia: osa 4: Vapauden aika, kustavilainen aika, kansanelämä 1700-luvulla, s. 362. Espoo: Weilin + Göös, 1986. ISBN 951-35-2489-2 (koko teos) ISBN 951-35-2493-0 (osa 4).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]