Suolistofloora

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Suolistofloora koostuu suolistossa, etenkin paksusuolessa, elävistä mikrobeista jotka voivat olla bakteereita tai sieniä tai bakteriofageja eli bakteereita hyödyntäviä viruksia. Länsimaisen ihmisen paksusuolessa elää tyypillisesti 500–1 500 eri bakteerilajia, joiden yhteispaino on noin 1,5 kiloa.[1]

Suoliston laaja asuttaminen tapahtuu siten, että äidin bakteereita siirtyy syntyvään lapseen alatiesynnytyksen aikana. Jotkut tutkijat ovat löytäneet pieniä määriä bakteereita jo sikiön suolesta. Ravinto muuttaa myöhemmin yksittäisten bakteerien tilannetta ja saattaa vaikuttaa myös toisistaan riippuvien bakteerien verkostoihin.[2] Myös bakteereja tappavien antibioottien käyttö sekä eräät sairaudet saattavat muuttaa suolistobakteeriston koostumusta. Nämä muutokset ovat kuitenkin yleensä väliaikaisia.[3]

Suolistoflooran tutkimus on keskittynyt bakteereihin, koska niiden aineenvaihduntatuotteita syntyy eniten. Paksusuolessa asustavista viruksista ja sienistä tiedetään sen vuoksi suhteellisen vähän. Bakteerien virukset eli faagit rajoittavat bakteeripopulaation määrää.[2]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1900-luvun alussa esitettiin ajatus, että suolistomikrobien aiheuttama ulosteen mädäntyminen voisi myrkyttää elimistöä, mikä johtaisi eliniän lyhenemiseen. Suolistomikrobien vaikutuksia alettiin tutkia laajemmassa mittakaavassa kuitenkin vasta 2000-luvulla.[4] Sittemmin on saatu selville, että osa bakteereista aiheuttaa suotuisia ja jotkin taas haitallisia terveysvaikutuksia osalla ihmisistä[5]. Vaihtelut selittyvät sillä, että jokaisella ihmisellä on erilainen mikrobisto[6].

Vuonna 2012 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan ihmisillä, joiden suolistossa esiintyy tavallista enemmän enterobakteereita, on suurentunut riski kuolla ennenaikaisesti verrattuna niihin, joilla kyseisiä bakteereita on vähemmän. Enterobakteerit on yhdistetty muun muassa vilkastuneeseen suolentoimintaan, ja ne voivat aiheuttaa esimerkiksi vaikeita infektioita päästessään virtsateihin tai verenkiertoon.[7]

Jos paksusuoleen jää imeytymättömiä FODMAP-hiilihydraatteja, bakteerit alkavat käyttää niitä ravinnokseen, mikä saattaa aiheuttaa kipua, ripulia, turvotusta tai ilmavaivoja[8].

Suolistobakteerit erittävät yhdisteitä, joilla on hormonien, hermojen välittäjäaineiden ja tulehdustekijöiden kaltaisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja vastustuskykyyn sekä suoria vaikutuksia suoliston seinämään ja sen läpäisevyyteen[1]. Eräs suolistossa yleisen kolibakteerin muoto vapauttaa esimerkiksi suolen solujen toimintaa häiritseviä ja suolistosyövän riskiä lisääviä aineita[9].

Suolistomikrobien aineenvaihduntatuotteet saattavat aiheuttavat kudostason hiljaista tulehdusta, jos suolen seinämä on niin huonossa kunnossa, että aineet pääsevät verenkiertoon[10]. Jotkin suolistobakteerit tuottavat alkoholia, mikä saattaa johtaa jopa alkoholiperäisen rasvamaksan kehittymiseen. Myös suolistossa elävillä hiivasienillä saattaa olla tällainen ominaisuus.[11]

Paksusuolen tietynlaisen bakteerikannan on havaittu edistävän syöpäsolujen kasvua osalla ihmisistä.[5] Desulfovibrio piger -bakteerin on havaittu hillitsevän ykköstyypin diabeteksen aiheuttavaa haiman autoimmuunitulehdusta. Niiden tiedetään lisäävän myös ummetusta.[11]

Paksusuolen bakteerit käsittelevät myös sappihappoja ja oksalaattia. ne tuottavat myös K-vitamiinia ja B-vitamiineihin kuuluvia foolihappoa sekä biotiinia[4][12]. Suolistobakteerien vitamiinintuottoa ei pidetä kuitenkaan merkittävänä ihmisen vitamiinisaannin kannalta[13].

Lajirikkaan suolistoflooran on todettu ehkäisevän sairauksia. Runsaskalorisen ja yksinkertaisia eli nopeita hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion, keinotekoisten makeutusaineiden ja täysmaidon on todettu köyhdyttävän suolistoflooran lajikoostumusta.[14] Ihmisillä, joiden suolistossa esiintyy tavallista vähemmän bakteerilajeja, todetaan muita useammin insuliiniresistenssiä, diabetesta ja veren rasvahäiriöitä, ja he ovat muita alttiimpia saamaan komplikaatioita. Runsaasti bakteerilajeja kantava lihava voi olla terve samalla, kun vähäbakteerinen lihava sairastuu ja lihoo herkästi lisää.[15]

Eläinkokeissa on havaittu, että runsasrasvainen ketogeeninen ruokavalio muuttaa suoliston bakteerilajistoa vastakkaiseen suuntaan kuin tavanomainen runsasrasvainen ruokavalio. Muutos johtuu ketoaineiden vaikutuksesta, ja sen on havaittu vähentävän autoimmuunitulehduksia aiheuttavien Th17 immuunisolujen määrää.[16]

Tulehduskipulääkkeiden käytön on havaittu köyhdyttävän suoliston mikrobilajistoa[14][17]. Rottakokeissa on havaittu myös, että krooninen stressi vaikuttaa suolistomikrobien lajikoostumukseen ja lisää suolen läpäisevyyttä. Hiiret, joilta on poistettu suolistomikrobit, ovat kuitenkin tavallista levottomampia.[18]

Hiirten paksusuolessa, maksassa ja rasvakudoksessa esiintyvien geenien säätelyn on havaittu riippuvan siitä, elääkö hiirten suolistossa mikrobeja vai ei. Erot ovat liittyneet muun muassa insuliinin, kolesterolin ja aminohappojen metaboliaan liittyvien geenien säätelyyn.[19]

Lyhytketjuiset rasvahapot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paksusuolen bakteeristo käyttävät ravinnokseen pääasiassa suoleen kulkeutuneita liukoisia ravintokuituja ja muita suolistossa hajoamattomia ruoka-aineita sekä kuolleita soluja ja suolen pinnan limakerrosta[20]. Mainitut ainekset hajoavat tällöin lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi[19]. Liukoisista kuiduista muodostuneet lyhytketjuiset tyydyttyneet rasvahapot muodostavat 6–15 prosenttia länsimaalaisten ravinnosta saamasta kalorimäärästä[21]lähde tarkemmin?[22]. Näitä rasvahappoja ovat asetaatti, propionaatti ja voihappo eli butyraatti[23]. Voihappoa esiintyy runsaasti myös maidossa[24], propionaattia eräissä juustoissa[25] ja asetaattia etikassa ja alkoholissa[23].

Lihavien ihmisten suolistobakteerien on havaittu tuottavat erityisen paljon lyhytketjuisia rasvahappoja[26], esimerkiksi runsaasti Firmicutes-ryhmän bakteereita omaavat ihmiset lihovat muita herkemmin[15]. Hiiret, joilta on poistettu suolistomikrobit, eivät liho edes huonolaatuisella ravinnolla.[26] Lihavilta ihmisiltä hankitun ulostesiirteen on todettu aiheuttavan lihomista[1]. Eläinkokeet ovat viitanneet viittaavat siihen, että ulosteensiirteen vaikutus johtuisi siirteen mukana saapuvista bakteereita vahingoittavista viruksista eli faageista[11].

Lyhytketjuiset rasvahapot tehostavat myös paksusuolen limakalvon immuunipuolutusta[4]. Esimerkiksi tyydyttyneisiin rasvoihin kuuluva voihappo eli butyraatti näyttäisi hillitsevän tulehdusta ja syöpäsolujen kasvua sekä vähentävän happiradikaalien syntyä[2]. Lyhytketjuisia rasvahappoja tarvitaan lisäksi suolen seinämän solujen uusiutumiseen[27]. Crohnin tautia ja haavaista paksusuolitulehdusta potevien ulosteissa on tavallista vähemmän voihappoa ja asetaattia[4].

Osa lyhytketjuisista rasvahapoista kulkeutuu suolistosta munuaisiin ja keskushermostoon, jossa ne aktivoivat verenpainetta alentavia reseptoreita[11]

Sähköntuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet suolessa elävät bakteerit tuottavat sähköä eli luovuttavat elektroneja ympäristöönsä. Ei ole vielä selvillä, minne elektronit päätyvät.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Suoliston bakteerit – ystäviä ja vihollisia Terveyskirjasto. Duodecim. Arkistoitu 27.7.2019. Viitattu 27.3.2020.
  2. ↑ a b c Kerro, kerro kakkavaippa! Helsingin yliopisto. 25.1.2017. Viitattu 7.3.2020.
  3. ↑ Parantava kakka HS.fi. Viitattu 26.3.2022.
  4. ↑ a b c d Suolistomikrobit ja niiden merkitys terveydelle duodecimlehti.fi. Viitattu 15.8.2022.
  5. ↑ a b Antioxidant-rich foods like black tea, chocolate, and berries may increase risk for certain cancers, new study finds medicalxpress.com. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Probiootit – hyötyä vai huijausta? Hyvä Terveys. 3.9.2014. Viitattu 17.7.2022.
  7. ↑ Löytö paljasti yllättävän kuolemanriskin. Iltalehti 31.1.2020.
  8. ↑ Ärtyvän suolen ruokavaliohoito – FODMAP-hiilihydraatit, gluteeni, rasva, kapsaisiini ja muut ravintotekijät Ravitsemustalo. 7.12.2016. Viitattu 5.10.2023.
  9. ↑ Tutkimus: Yleinen suolistobakteeri voi lisätä suolistosyövän riskiä iltalehti.fi. Viitattu 26.3.2022.
  10. ↑ Enemmän kuituja. Apteekki.fi 31.8.2018
  11. ↑ a b c d e Kehon pienet apulaiset. Suoliston mikrobit ovat mukana monessa Helsingin Sanomat. 22.5.2023. Viitattu 31.5.2023.
  12. ↑ Paksusuolessa viihtyvät hyvät bakteerit. 28.7.2015. https://www.avainapteekit.fi/terveys/terveysfaktat/paksusuolessa-viihtyvat-hyvat-bakteerit (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. ↑ Thomas D. C. Tarento ym.: A potential biotechnological process for the sustainable production of vitamin K1. Critical Reviews in Biotechnology, 2019, 39. vsk, nro 1, s. 1–19. PubMed:29793354. doi:10.1080/07388551.2018.1474168. ISSN 0738-8551. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  14. ↑ a b Saako suolistosi sopivaa ravintoa? Nämä ruoat ovat bakteerien suosikkeja Ilta-Sanomat. 22.7.2017.
  15. ↑ a b Bakteerit vaikuttavat painoosi rd.fi
  16. ↑ Ketogenic Diets Alter Gut Microbiome in Humans, Mice Ketogenic Diets Alter Gut Microbiome in Humans, Mice. UC San Francisco. Viitattu 24.4.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Gut Microbiota and Milk Products: Implications for Health dairynutrition.ca. Viitattu 27.2.2020. (englanniksi)
  18. ↑ Suoliston bakteerit ja mielen terveys. Yle Akuutti 19.2.2014.
  19. ↑ a b Krautkramer K. ym.: Diet-Microbiota Interactions Mediate Global Epigenetic Programming in Multiple Host Tissues. Molecular Cell 64, 982-992, 12/2016.
  20. ↑ Jonna Jalanka: Suolistomikrobiston rooli toiminnallisissa suolistosairauksissa.[vanhentunut linkki] Bestprac.fi Maaliskuu 2018.
  21. ↑ Seidu Adams 2018, s. 9
  22. ↑ 10 Types of Saturated Fat Reviewed Healthline. 1.7.2019. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  23. ↑ a b Manuel A. González Hernández ym.: The Short-Chain Fatty Acid Acetate in Body Weight Control and Insulin Sensitivity. Nutrients, 18.8.2019, nro 11, s. 1943. PubMed:31426593. doi:10.3390/nu11081943. ISSN 2072-6643. Artikkelin verkkoversio.
  24. ↑ Roman M. Stilling ym.: The neuropharmacology of butyrate: The bread and butter of the microbiota-gut-brain axis?. Neurochemistry International, 1.10.2016, nro 99, s. 110–132. doi:10.1016/j.neuint.2016.06.011. ISSN 0197-0186. Artikkelin verkkoversio. en
  25. ↑ Healthfully Healthfully. Viitattu 25.10.2021. (englanniksi)
  26. ↑ a b Maratoonarin suolistobakteeri teki hiiristä himojuoksijoita yle.fi. Viitattu 25.10.2021.
  27. ↑ Irene Jaakkola: Rasvahappojen kvantitatiivinen määritys, s. 16. Turun Ammattikorkeakoulu, 2012.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suolistofloora&oldid=21869164”