Suolapunka
Sivulta puuttuu | Suolapunka | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Samolus valerandi L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Suolapunka Wikispeciesissä |
Suolapunka eli valkosuolapunka (Samolus valerandi) on merenrantaniityillä viihtyvä kasvi. Suomessa suolapunka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji. Suolapunka on rauhoitettu Manner-Suomessa.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Suolapunka on monivuotinen, 3–40 cm korkeaksi kasvava kalju merenrantakasvi. Kasvin juurakko on lyhyt ja pysty. Varren tyvessä kasvaa lehtiruusuke, ja varrella vuorottain lusikkamaisia, pyöreäkärkisiä meheviä varsilehtiä. Lehdet ovat ehytlaitaisia. Valkoiset kukat muodostavan kasvin latvaan harsun tertun. Toisinaan esiintyy myös lyhyempiä lehtihangoista lähteviä kukkaterttuja. Kellomaiset kukat ovat halkaisijaltaan noin 3 mm ja niissä on viisi terälehteä. Siemenkota on pallomainen. Suolapunka kukkii heinä-elokuussa.[2]
Levinneisyys [muokkaa]
Suolapunkaa esiintyy laajalti lauhkean vyöhykkeen eteläosassa ja lämpimän vyöhykkeen pohjoisosassa Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan myös Afrikasta ja Australiasta. Etelämpänä se kasvaa sekä rannikoilla että sisämaassa, varsinkin vuoristoissa. Itämeren piirissä suolapunkaa tavataan vain rannikoilla. Sen esiintymät Suomessa ja samalla korkeudella Ruotsin puolella ovat lajin pohjoisimmat kasvupaikat maailmassa.[3]
Suomessa suolapunkaa tavataan vain Ahvenanmaalla ja Suomenlahden rannikolla Itä-Uudeltamaalta Kaakkois-Suomeen.[4] Runsaimmat esiintymät ovat Ahvenanmaalla Lemlandissa, Finströmissä ja Hammarlandissa sekä Manner-Suomessa entisen Porvoon maalaiskunnan, Haminan ja Vehkalahden alueilla.[5]
Elinympäristö [muokkaa]
Itämeren rannikolla suolapunka viihtyy avoimilla, kivikkoisilla ja matalakasvuisilla merenrantaniityillä. Se kasvaa tyypillisesti lähellä vesirajaa, ja on usein pitkiäkin aikoja veden pinnan alla. Suolapunka on harvinaistunut Itämeren piirissä rantaniittyjen laidunnuksen loputtua, kun merenrantaniityt ovat monin paikoin kasvaneet umpeen. Itämeren rehevöityminen on omalta osaltaan kiihdyttänyt rantaniittyjen umpeutumista. [5][6]
Lähteet [muokkaa]
- Laine, Unto: Suolapunka. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 237.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit. Viitattu 20.7.2009.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 221.
- ↑ Anderberg, Arne: Samolus valerandi (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.8.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Valkosuolapunka, Samolus valerandi) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Viitattu 27.2.2012.
- ↑ a b Laine 1997, s. 237.
- ↑ Suomen ympäristökeskusen julkaisu suolapungasta
