Suohorsma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suohorsma
Epilobium palustre behaarung.jpeg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Myrtales
Heimo: Horsmakasvit Onagraceae
Suku: Horsmat Epilobium
Laji: palustre
Kaksiosainen nimi
Epilobium palustre
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Suohorsma Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Suohorsma Commonsissa

Suohorsma (Epilobium palustre) on pieni, pohjoisella pallonpuoliskolla yleinen monivuotinen horsmakasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suohorsman kukka, keskellä nuijamainen luotti.
Epilobium palustre.jpeg

Suohorsma kasvaa 10–70 cm korkeaksi. Varren tyvellä on rihmamaisia silmupäisiä pintarönsyjä. Varsi on haaraton tai harvaan pystyhaarainen, alaosastaan kalju ja ylempää kauttaaltaan karvainen. Lehdet ovat varressa vastakkain, kukinto-osassa kierteisesti. Lehdet ovat lähes ruodittomia, kapeanpuikeita ja suippotyvisiä. Lehden laita on tavallisesti ehyt, taakäänteinen ja kaarikarvainen, kuten myös lehden keskisuoni. Kukinto on harsu ja kauttaaltaan karvainen. Kukat ovat väriltään purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset tai valkoiset. Teriö on 5–8 mm leveä, kukan luotti nuijamainen. Suohorsma kukkii Suomessa heinä-elokuussa. 4–8 cm pitkä siemenkota on tavallisesti peräänsä huomattavasti pidempi.[1]

Muista horsmalajeista suohorsma muistuttaa eniten amerikanhorsmaa (E. adenocaulon) ja harvinaista turjanhorsmaa (E. laestadii).[2] Suohorsma on monimuotoinen laji ja se risteytyy helposti monen muun horsmalajin kanssa. Risteymiä tunnetaan muun muassa hetehorsman (E. alsinifolium), pohjanhorsman (E. hornemannii) ja lännenhorsman (E. glandulosum) kanssa.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suohorsma on levinnyt laajalle alueelle Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lajia tavataan koko Euroopassa eteläisimpiä osia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue jatkuu yhtenäisenä itäänpäin Keski-Aasiaan ja Länsi-Siperiaan saakka. Satunnaisempana lajia tavataan läpi koko Siperian Tyynenmeren rannikolle Japaniin ja Kiinaan asti. Suohorsmaa tavataan samoilla leveysasteilla myös Pohjois-Amerikassa Alaskasta itärannikolle, jossa laji on runsaimmillaan. Lajia tavataan myös Grönlannissa.[2] Suomessa suohorsma on yleinen laji koko maassa.[4] Pohjois-Suomessa kasvaa yleisenä suohorsman pohjoinen muunnos, pohjansuohorsma (var. lapponicum).[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suohorsmaa kasvaa kosteilla kasvupaikoilla, kuten ojissa, rannoilla, kosteilla niityillä, lähteiköissä. korvissa, nevoilla, letoilla, puronvarsilla, teiden varsilla ja joutomailla. Tuntureilla lajia esiintyy paljakan alaosiin saakka.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 299.
  2. a b Arne Anderberg: Den virtuella floran: Kärrdunört Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.12.2010. (ruotsiksi)
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 299–300.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Suohorsman levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 13.12.2010.
  5. Oulun kasvit 2005, s. 240.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]