Sulo Auer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sulo Auer
EK:n/Valpon Kemin osaston rautainen kuulustelija Sulo Auer. Valtiollisen poliisin kuva/Kansallisarkisto. Kuva Valtiollisen poliisin arkistosta.
EK:n/Valpon Kemin osaston rautainen kuulustelija
Sulo Auer. Valtiollisen poliisin kuva/Kansallisarkisto.
Kuva Valtiollisen poliisin arkistosta.
Henkilötiedot
Syntynyt13. marraskuuta 1896
Kangasala
Kuollut27. elokuuta 1941 (44 vuotta)
Salla
Ammatti etsivä

Sulo Lahja Auer (13. marraskuuta 1896 Kangasala – 27. elokuuta 1941 Salla)[1] oli suomalainen Kemissä asunut Etsivän Keskuspoliisin ja Valpon etsivä joka tuli tunnetuksi Petsamon vakoilujutun yhteydessä.[2]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulo Auerin vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Willehad Seppälä ja Jenny Pauline Seppälä o.s. Wegelius. Auer palveli vänrikkinä Venäjän keisarillisessa armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja oli sijoitettuna Pietarin 1. reservirykmenttiin. Suomen sisällissodan aikana hän oli valkoisten joukoissa komppanianpäällikkönä vänrikin arvolla.[3]

Petsamon vakoilujuttu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän kieltä taitava Auer toimi 1930-luvulla Etsivän Keskuspoliisin ja Valpon etsivänä Kemissä. Kemin Kauhuna tunnettu Auer pidätti EK:n etsivänä ollessaan huomiota herättävästi yhdellä kertaa parikymmentä laittomaksi määritetyn SKP:n jäsentä. Vuonna 1939 Petsamon Maattivuonon kylässä paljastui pari luvatonta rajanylitystä joihin liittyi myös vakoilua. Elokuussa 1939 pidätettiin sen vuoksi viisi henkilöä kuulusteluja varten. Heidät kuljetettiin Kemiin jossa kuulustelijana toiminut Auer sai uhkaamalla ja kiduttamalla puristettua kuulusteltavilta tunnustukset. Joidenkin kuulustelupöytäkirjat oli kirjoitettu valmiiksi jo ennen kuulustelua.[4][5]

Lokakuussa 1939 Valpo teki laajan poliisioperaation pidättääkseen yhteensä 114 henkilöä eri puolella Petsamoa. Operaatiota johtamaan saapuivat Rovaniemeltä maaherra Kaarlo Hillilä ja komisario Kukkamäki. Pidätykset suorittivat Hillilän toimittamien kyläkohtaisten nimilistojen mukaan paikalliset poliisit, joille operaatiosta ei oltu kerrotu etukäteen. Pidätetyt kuljetettiin tarkoitukseen varatuilla linja-autoilla Kemiin Valpon tiloihin kuulusteltavaksi. Kuulustelijana toimi etsivä Auer. Yksi pidätetyistä, Maattivuonosta kotoisin ollut merisaamelainen Uula Haltta ilmiantoi useita kymmeniä petsamolaisia, joukossa myös Petsamon rajavartioston päällikkö Jalmari Pajakka, sekä vartion muuta päällystöä ja sotilaita.[6]

Uula Haltan uhkailemalla saatu tunnustus oli ilmeisesti tekaistu, Sen perusteella Valpo kuitenkin pidätti 29. lokakuuta 1939 useita kymmeniä henkilöitä Petsamossa, heidän joukossaan rajakomppanian päällikkö Jalmari Pajakka ja useita hänen alaisiaan. Pajakan alaiset kuulusteltiin ensin, pahoinpideltyinä nämä viimein tunnustivat tapahtumat Haltan kertoman mukaisiksi. 4. marraskuuta 1939 Lapin maaherra Kaarlo Hillilä, Valpon päällikkö Paavo Säippä ja silloinen sisäministeri Urho Kekkonen olivat Kemissä. Kuulustelijana toiminut Auer pyrki saamaan Pajakalta tunnustuksen poliisijohdon ollessa paikkakunnalla. Pajakka oli kuulustelujensa aikana taipumaton ja vakuutti syyttömyyttään. Auer veti tuolloin kiihtyneenä pistoolinsa esiin, ase laukesi ja luoti surmasi Pajakan.[7]

Etsivä Auer tunnusti ampuneensa Pajakan vahingonlaukauksella, ja hänet tuomittiin tästä myöhemmin 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. On kuitenkin esitetty epäilyjä, että Pajakan olisi todellisuudessa ampunut vakoilutapauksen vuoksi malttinsa menettänyt Lapin rajavartioston komentaja eversti Oiva Willamo, ja Auer olisi ottanut asiassa syyn niskoilleen.[8] Poliisijohto poistui kaupungista vähin äänin.

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auer lähti jatkosodan alkaessa Pajakan ampumistapauksen tutkimuksia pakoon rintamalle Kemin suojeluskunnan mukana ja palveli sitten luutnanttina JR 54:ssä. Auer haavoittui 26. elokuuta 1941 Sallassa Kirakkavaarassa astuttuaan miinaan ja hän surmasi itsensä repussaan olleella pistoolilla saksalaisten joukkojen sotasairaalassa seuraavana päivänä. Sulo Auer haudattiin Kangasalan hautausmaalle.[2][3][1]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hagelberg Juha: Petsamon suuri vakoilujuttu 1939, pro-gradu tutkielma. Oulun yliopiston historian laitos 1998
  • Rislakki, Jukka: Erittäin salainen: Vakoilu Suomessa. Helsinki: Love-kirjat, 1982. ISBN 951-835-057-4.
  • Rislakki, Jukka: Maan alla: Vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941–1944. Helsinki: Love-kirjat, 1985. ISBN 951-835-099-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erno Paasilinna: Maailman kourissa. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07631-0.
  • Hagelberg, Juha: ”Petsamon suuri vakoilujuttu 1939”, Turjanmeren maa - Petsamon historia 1920-1944 (toim. Jouko Vahtola ym.), s. 543-561. Rovaniemi: Petsamo-Seura, 1999. ISBN 952-9108737.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Auer, Sulo Lahja Puolustusministeriön päällystökortit. Kansallisarkisto. Viitattu 12.4.2024.
  2. ↑ a b Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet[vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Mirko Harjula : "Ryssänupseerit": Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914-1956, Books on Demand 2013, sivu 202, 268, 442 Google kirjat-linkki
  4. ↑ Hagelberg 1999, s. 547
  5. ↑ Paasilinna 1983, s. 225, 228-229
  6. ↑ Paasilinna 1983, s. 225, 227
  7. ↑ Paasilinna 1983, s. 218-226
  8. ↑ Hagelberg 1999, s. 551-560
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sulo_Auer&oldid=22185369”