Sixto Rodriguez

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sixto Rodriguez
Sixto-Diaz-Rodriguez-2007.jpg
Rodriguez vuonna 2007.
Syntynyt 10. heinäkuuta 1942 (ikä 72)
Taiteilijanimet Rodriguez, Jesús Rodríguez
Kotipaikka Yhdysvallat
Aktiivisena 1967–1973, 1979–1981, 1998–
Tyylilajit rock, folk, psykedeelinen rock
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja-lauluntekijä, muusikko, runoilija
Soittimet kitara
Levy-yhtiöt RCA Records, Sussex Records, Impact Records, Light in the Attic Records
Kotisivut www.sugarman.org
MusicBrainz

Sixto Diaz Rodriguez (s. 10. heinäkuuta 1942 Detroit, Michigan, Yhdysvallat), taiteilijanimiltään Rodriguez tai Jesús Rodriguez on yhdysvaltalainen folkmuusikko. Rodriguezin kappaleet ovat poliittisesti sävyttyneitä ja käsittelevät muun muassa köyhyyttä. Rodriguez levytti 1970-luvun alussa kaksi albumia, joiden kaupallinen menestys jäi vähäiseksi. Albumit painuivat nopeasti unohduksiin artistin kotimaassa, mutta Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa albumit saavuttivat kohtalaista suosiota. Suuren yleisön tietouteen Rodriguez nousi vuonna 2012 ruotsalaisen Malik Bendjelloun ohjaaman, Oscar-palkitun Searching for Sugar Man -dokumentin myötä.[1]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sixto Rodriguez syntyi 10. heinäkuuta Detroitissa Michiganissa ja sai nimen Sixto, koska oli perheensä kuudes lapsi. Rodriguezin vanhemmat, Maria ja Ramon Rodriguez, olivat meksikolaisia siirtolaisia. Maria Rodriguez kuoli poikansa ollessa kolmevuotias. Työväenluokkaisessa ympäristössä kasvanut Rodriguez on sanonut perineensä kiinnostuksensa musiikkiin yksinhuoltajaisältään, joka soitti pojalleen meksikolaisia kansanlauluja.[2]

Musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rodriguez levytti ensimmäisen singlensä, ”I’ll Slip Away”, huhtikuussa 1967 Impact Recordsille. Levy-yhtiö lopetettiin, ja Rodriguez jatkoi esiintymistä pienillä klubeilla. Rodriguezin poliittisesti latautuneet sanoitukset tekivät kuulijoihin vaikutuksen, ja vuonna 1970 artisti julkaisi Cold Fact -nimeä kantaneen esikoisalbuminsa Sussex Records -levy-yhtiön kautta. Albumi ei ollut kaupallinen menestys, mutta levy-yhtiö antoi Rodriguezille toisen mahdollisuuden. Seuraava albumi, Coming from Reality, julkaistiin vuonna 1971. Albumia myytiin vielä esikoistakin vähemmän. Levy-yhtiö meni konkurssiin, ja Rodriguez vaihtoi musiikin tekemisen työskentelyyn rakennus- ja purkutyömailla.[2]

Vaikka Rodriguez ei saavuttanut menestystä kotimaassaan, hänen albuminsa nousivat 1970-luvun puolivälissä suosituiksi Etelä-Afrikassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Australialainen Blue Goose Music -levy-yhtiö julkaisi Rodriguezin kokoelma-albumin, joka myi Rodriguezin tietämättä platinaa Etelä-Afrikassa. Uusi innostus Rodriguezin musiikkia kohtaan sai artistin lähtemään kiertueille Australiaan Mark Gillespie Bandin kanssa vuonna 1979 ja Midnight Oilin kanssa vuonna 1981. Kiertueiden jälkeen Rodriguez palasi Detroitiin, missä hän jatkoi filosofian opintojaan ja töitään rakennustyömailla. Rodriguez suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Wayne State University’s Monteith Collegessa vuonna 1981.[1]

Vuonna 1991 Rodriguezin molemmat albumit julkaistiin ensimmäistä kertaa CD-muodossa Etelä-Afrikassa. Rodriguez sai kuulla suosiostaan Etelä-Afrikassa kuitenkin vasta vuonna 1998, kun hänen vanhin tyttärensä sattui törmäämään Rodriguezille omistettuun internetsivuun.[1] Lopulta Rodriguezia vuosikausia jäljittänyt eteläafrikkalainen toimittaja otti Rodrigueziin yhteyttä selvittääkseen, pitivätkö villit huhut artistin lavalla tekemästä itsemurhasta paikkansa, ja ehdotti artistille kiertuetta. Apartheidin aikaan musiikillaan eteläafrikkalaisille toivoa antanut Rodriguez teki kiertueen vuonna 1998 ja esiintyi Etelä-Afrikassa loppuunmyydyille 5 000 hengen areenoille.[2] Kyseisestä Dead Men Don’t Tour: Rodriguez in South Africa 1998 -kiertueesta tehtiin dokumentti vuonna 2001, ja Rodriguez palasi Etelä-Afrikkaan uusille kiertueille vuosina 2001 ja 2005.[1]

Light in the Attic -levy-yhtiö julkaisi uusintapainokset Cold Fact- ja Coming from Reality -albumeista vuonna 2009. Rodriguezin Etelä-Afrikan suosiota kuvaava Searching for Sugar Man -dokumentti sai ensi-iltansa tammikuussa 2012 Sundance-festivaaleilla. 14. elokuuta 2012 Rodriguez esiintyi artistivieraana Late Show with David Letterman -ohjelmassa.[1] Rodriguez on kertonut Rolling Stone -lehdelle kirjoittaneensa 30 uutta kappaletta ja suunnittelevansa uuden albumin levyttämistä.[3]

Searching for Sugar Man[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsalais-britannialaista tuotantoa olevan Searching for Sugar Man -dokumentin on ohjannut ruotsalainen Malik Bendjellou, joka työskenteli aiemmin SVT-kanavan toimittajana. Dokumentti sai alkunsa, kun Bendjellou törmäsi Rodriguezin tarinaan matkatessaan puolen vuoden ajan Afrikassa. Rodriguezin albumit olivat 1970-luvulla nousseet suursuosioon Etelä-Afrikassa, mutta Rodriguez ei itse ollut tietoinen lähes puolen miljoonan levymyynnistään kyseisessä maassa. Etelä-Afrikassa luultiin, että artisti olisi tehnyt itsemurhan. 1990-luvun lopussa eteläafrikkalaiset fanit saivat selville Rodriguezin olevan yhä elossa, ja artisti lensi Etelä-Afrikkaan kiertueelle. Dokumentti sai ensi-iltansa tammikuussa 2012 Yhdysvalloissa Sundance-festivaaleilla, jossa se sai tuomariston erikoispalkinnon sekä parhaan ulkomaisen dokumentin yleisöpalkinnon.[4] Elokuva on voittanut myös lukuisia muita palkintoja, muun muassa parhaan dokumentin Oscar-palkinnon vuonna 2013.[5] Dokumenttia on toisaalta arvosteltu siksi, että sen on nähty olevan osittain fiktiota ja antavan eteläafrikkalaiseen näkökulmaan keskittymällä virheellisen käsityksen Rodriguezin tunnettavuudesta. Toisin kuin Searching for Sugar Man antaa ymmärtää, Rodriguez ei jäänyt 1970-luvun alun esikoisalbuminsa jälkeen täysin unohduksiin vaan hän oli melko menestynyt Australiassa.[6]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Live-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rodriguez Alive (1981,Australia)
  • Live Fact (1998,Etelä-Afrikka)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • After the Fact (1976, Etelä-Afrikka, Coming from Realityn uusintapainos)
  • At His Best (1977, Australia)
  • The Best of Rodriguez (1982, Etelä-Afrikka)
  • The Best of Rodriguez (2005, Etelä-Afrikka)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • ”I'll Slip Away / You'd Like to Admit It” (1967, nimellä Rod Riguez)
  • ”Inner City Blues / Forget It” (1970)
  • ”To Whom It May Concern / I Think of You” (1970)
  • ”Sugar Man / Inner City Blues” (1977, Australia)
  • ”Climb Up on My Music / To Whom It May Concern” (1978, Australia)
  • ”Sugar Man / Tom Cat” (Muddy Waters -cover) (2002, Australia)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]