Sinirastas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinirastas
Monticola solitarius philippensis.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Rastaat Turdidae
Suku: Kivikkorastaat Monticola
Laji: solitarius
Kaksiosainen nimi
Monticola solitarius
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sinirastas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinirastas Commonsissa

Sinirastas (Monticola solitarius) on pienikokoinen varpuslintu. Suomenkielisestä nimestään huolimatta laji kuuluu sieppojen ei rastaiden heimoon.[2] Lajin kuvaili ja nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 21–23 cm ja paino 37–54 g. Juhlapukuinen koiras on pääosin tumman sinertävän harmaa, ja sen pää ja pyrstö ovat tummat. Kaukaa se näyttää täysin tummalta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita, alapuolelta tummaraitaisia. Niiden pyrstö on tummanruskea, erona kivikkorastaan punaruskeaan pyrstöön. Sinirastaan nokka on pitkähkö ja hoikka. Laulu muistuttaa kivikkorastaan laulua.

Vanhoilla kivikkorastailla on täydellinen sulkasato kesällä, nuorilla vain ruumiinhöyhenet käsittävä.

Lajista tunnetaan 5 alalajia, joista useimpia on maastossa mahdoton erottaa.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin esiintymisaluetta ovat Etelä-Euroopan, Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja Keski-Aasian vuoristot aina Japaniin sekä Malesiaan ja Sumatralle saakka. Euroopan populaatio on kooltaan 240 000–530 000 yksilöä. Laji on muuttolintu osassa pesimäaluetta. Se on tavattu Suomessa kahdesti, 2.–3.6.1995 Kemijärvellä ja 5.4.1997 Rääkkylässä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä elinympäristöjä ovat jyrkät rinteet vuoristossa ja rannikolla sekä vanhat linnat, kirkot ja rauniot. Se pesii keskimäärin alempana kuin kivikkorastas.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on esimerkiksi kivenkolossa, kallionhalkeamassa tai rakennuksessa. Munia on 4–5, ja niitä hautoo pääasiassa naaras noin kaksi viikkoa. Pesyeitä voi olla kesän aikana kaksi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintu on kaikkiruokainen, se syö pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia sekä marjoja ja hedelmiä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Monticola solitarius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2014. (englanniksi)
  2. [http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto/systemaattinen-osa.shtml Maailman lintujen suomenkieliset nimet 2., uudistettu painos (2006)] BirdLife Suomi. Viitattu 22.1.2010.