Simo Olkkoinen
Simo Olkkoinen (n. 1599, ilmeisesti Alavus – n. 1661) oli talonpoika, joka sai kuolemantuomion noituudesta.[1]
Olkkoisen isä oli Olkkosen talon isäntä Lauri Alavudelta, hän jatkoi talonpitoa isänsä jälkeen 1620-luvulla. Noituudesta Olkkoista syytettiin vasta ikämiehenä, asia tuli ensimmäisen kerran esille Pietarsaaren pitäjän ylimääräisillä käräjillä 1661. Käräjäpöytäkirjojen mukaan hän olisi ollut vanha ja kuuluisa noita, joka oli jo vuosia aikaisemmin kierrellyt pitkin pitäjää tehden karjataikoja yhden nahkaisen ja kahden palttinaisen taikapussin ja suolan voimin. Palkaksi taikomisista Olkkoiselle olisi annettu ruokatarpeita ja palkanmaksusta kieltäytyminen olisi johtanut ongelmiin petoeläinten kanssa. Käräjillä Olkkoinen kielsi ensin taikomiset, mutta sitten murtui ja pyysi armoa. Kehotettaessa toistamaan taikansa hän otti suolaa vasempaan käteensä ja luki Isä meidän -rukouksen siunauksen kanssa kolme kertaa sanoen, ettei osaa mitään muita loitsuja. Hän antoi silti ilmi toisia noitia kuten jo edesmenneen Simo Hulkoisen, jonka pojan hän väitti yhä harjoittavan noituutta Ilmajoella. Oikeus tuomitsi Olkkoisen kuolemaan, alistaen tuomion Turun hovioikeuden vahvistettavaksi. Hovioikeuden arkistojen tuhoutumisen takia tuomion täytäntöön panosta ei ole tietoa, mutta Olkkoinen kuitenkin häviää tietolähteistä vuoden 1661 jälkeen.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ilkka Mäntylä: Olkkoinen, Simo (noin 1599-1661). Suomen Kansallisbiografia. Osa 7. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Sivu 343.
|
