Sananjalka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sananjalka
DidzialapisSakys.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Sanikkaiset Pteridophyta
Alakaari: Saniaiset Pteridophytina
Luokka: Pteridopsida
Lahko: Polypodiales
Heimo: Sananjalkakasvit Dennstaedtiaceae
Suku: Sananjalat Pteridium
Laji: aquilinum
Kaksiosainen nimi
Pteridium aquilinum
(L.) Kuhn
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sananjalka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sananjalka Commonsissa

Sananjalka (Pteridium aquilinum, syn. Eupteris aquilina, Pteris aquilina) on metsissä kasvava, isokoinen saniainen. Sananjalka on myrkyllinen kasvi.[1]

Sananjalka on saanut suomenkielisen nimensä juurakon poikkileikkauspinnan kirjoitusta muistuttavasta kuviosta. Keväällä sananjalan nuoret lehtiversot näyttävät nyrkkiin puristuneilta ihmiskäsiltä, siksi sananjalkaa on kutsuttu myös kuolleenkouraksi.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sananjalan maavarresta kohoava lehti.
Sananjalkakasvusto kuvattuna maastakäsin.
Nuoren sananjalan verso eli "kuolleenkoura".
Pakkasen kuihduttama sananjalkakasvusto.

Sananjalan maavarsi on vaakasuora ja levittäytyy laajalle. Siitä kohoaa yksittäin kolmiomaisia lehtiä, joiden ruodit ovat 30–150 cm pitkiä. Lehden lapa on 25–60 cm pitkä, kova, alta karvainen ja päältä kalju. Lehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä. Pikkulehdykät ovat liuskaisia, liuskat ehytlaitaisia. Itiöpesäkeryhmät ovat sananjalalla harvinaisia. Niiden esiintyessä ne ovat yhtäjaksoisena rivinä taakäänteisen lehtilaidan suojassa. Suomessa sananjalan itiöt kypsyvät heinä-elokuussa.[1] Laji on hyvin hallanarka, ja lehdet kuihtuvat syksyllä heti yöpakkasten jälkeen.[3]

Suomessa tavataan ilmeisesti kahta sananjalan alalajia: lännensananjalkaa (ssp. aquilinum) ja sananjalkaa (ssp. pinetorum, myös ssp. latiusculum).[4] Lännensananjalan lehtiruoti on pyöreän nelisärmäinen ja lehtilapa pysty tai yläviisto. Sananjalan lehtiruoti puolestaan on liereä ja lehtilapa melkein vaakasuora.[5]

Sananjalan lehtiä on joskus käytetty esimerkkinä fraktaalirakenteesta.lähde?

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sananjalkaa tavataan koko Euroopassa pohjoisosia lukuun ottamatta. Lajia kasvaa myös Pohjois-Afrikassa. Aasiassa se on levinnyt muun muassa Turkiin, Lähi-itään, Keski-Siperiaan, Venäjän kaukoitään, Japaniin, Korean niemimaalle ja Kiinaan. Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa mantereen itä- ja länsiosissa.[6]

Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.[7]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla, tien- ja radanvarsilla sekä rehevissä purokorvissa.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuivattuja sananjalkoja on käytetty eri puolella Eurooppaa moneen tarkoitukseen: muun muassa patjojen täytteeksi, polttoaineena, saippuan korvikkeena ja eläinten kuivikkeina.[6] Kansanlääkinnässä sananjalkaa on käytetty esimerkiksi lääkkeenä kihtiin ja suolistomatoja vastaan.[3]

Kasvin nuoria lehtiversoja syödään muun muassa Japanissa salaatin tapaan, vaikka sananjalka sisltää aineita jotka voivat aiheuttaa mahasyöpää.[6] Tässä "kuolleenkoura"-vaiheessa se kelpaa laimeassa leivinsoodaliuoksessa keitettynä parsan korvikkeeksi.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 47.
  2. Tampereen luontopolut: Tohloppi. Tampereen kaupunki, Ympäristövalvonnan julkaisuja 8/2004. Viitattu 25.9.2011.
  3. a b Ålands flora 2010, s. 94.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: hakutulokset sananjalka. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.9.2011.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 48.
  6. a b c Den virtuella floran: Örnbräken (ruots.) Viitattu 25.9.2011.
  7. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Sananjalan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 25.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]