Samuel Gottlieb Gmelin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Samuel Gottlieb Gmelin (4. heinäkuuta 1744, Tübingen27. kesäkuuta 1774, Achmetkend) oli saksalainen lääkäri, kasvitieteilijä, ornitologi ja tutkimusmatkailija.

Samuel Gmelin syntyi Tübingenissä kuuluisaan luonnontutkijasukuun. Hänen isänsä Johann Conrad Gmelin oli apteekkari ja kirurgi. Hänen setänä Johann Georg Gmelin oli kasvi- ja maantieteilijä. Samuel Gmelin sai lääketieteellisen oppiarvonsa Leidenin yliopistossa ollessaan 18 vuoden ikäinen. Asuessaan Hollannissa Gmelin kiinnostui levistä.

Vuonna 1766 Gmelin sai kasvitieteen professorin viran Pietarista. Seuraavana vuonna hänet lähetettiin tutkimusretkelle Venäjän luonnonhistoriaa tutkimaan. Hän kartoitti Volgan ja Donin sekä Kaspianmeren länsi- ja itärannat.

Vuonna 1768 Samuel Gmelin julkaisi ensimmäisen meribiologiaa käsittelevän teoksen Historia Fucorum, jossa hän paneutui etenkin leviin ja niiden nimeämiseen Linnén luoman binominimijärjestelmän perusteella. Kirja sisältää yksityiskohtaisia kuvia muun muassa merilevästä. Samuel Gmelinin luomat levien nimet eivät kuitenkaan ole enää nykyisin käytössä (Dixon & Irvine, 1970). Hänen retkiensä tulokset on julkaistu Reise durch Russland zur untersuchung der drey natur-reiche teoksessa (1770–1784, 4 osaa). Peter Simon Pallas kustansi sarjan viimeisen osan.

Vaikka oli kasvitieteilijä, Samuel Gmelin nimesi ja kuvaili myös lintuja, muun muassa arosuohaukan, mustaleppälinnun, kiinankottaraisen ja taigasirkun.

Tutkimusmatkallaan Kaukasuksella Gmelin joutui Khan Amir Hamsan vangiksi ja kuoli Achmetkendissä epäinhimillisen kohtelun takia 29-vuotiaana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]