Salviat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Salviat
Ryytisalvia (Salvia officinalis)
Ryytisalvia (Salvia officinalis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Salviat Salvia
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Salviat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Salviat Commonsissa

Salviat (Salvia) ovat huulikukkaiskasveihin (Lamiaceae) kuuluvien kasvien suku, johon kuuluu yli 900 lajia. Tunnetuin salvialajeista lienee maustekasvina käytetty ryytisalvia (Salvia officinalis).[1] Päihteenä käytetty salvia on Salvia divinorum. Salvian nimi on peräisin latinankielen verbistä salvare, parantaa ja salvialla uskotaan olevan monia parantavia ominaisuuksia.[2].

Käyttö mausteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salvian hieman karvas maku poistaa liiallisen rasvan maun liha- ja kalaruoissa. Sitä tulee käyttää varovaisesti. Salvia sopii myös kanan, kalkkunan, keittojen ja salaattien maustamiseen. Tuoreiden lehtien maku on parhaimmillaan keväällä, ennen kuin ne tulevat karheiksi ja kovettuvat.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittysalvian (S. pratensis) kukkia.

Salviat ovat monivuotisia ja isohkoja ruohoja. Varret ovat nelisärmäisiä. Vastakkain olevat lehdet ovat saha- tai nyhälaitaisia. Kukinnot sijaitsevat latvassa ja ovat tähkämäisiä, tiheitten lehtihankaisten viuhkojen eli valekiehkuroiden muodostamia rykelmiä. Kaksihuulisissa kukissa on kaksi hedettä, kaksi vähemmän kuin huulikukkaiskasveilla yleensä.[1][3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa salvialajeja kasvaa luonnonvaraisena mantereen etelä- ja keskiosissa. Pohjoisempana ne ovat levinneet ihmisen toiminnan seurauksena.[4] Suomessa luonnonvaraisia salvialajeja on tavattu kaikkiaan viisi, mutta ne kaikki ovat tulokaslajeja.[5][6]

Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaissa tavataan tulokaslajina tai villiintyneenä ainakin seuraavia salvialajeja:[4][6]

Muita lajeja:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg Bo & Stenberg Lennart. Suom. Seppo Vuokko & Henry Väre. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Den virtuella floran: Salvior (ruots.). Viitattu 4.8.2011.
  2. Enemmän iloa puutarhasta, Oy Valitut Palat, Reader's Digest Ab,1981
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 356, 369.
  4. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 522.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 369–370.
  6. a b Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Salvialajit Suomessa (hakusana salvia). Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 4.8.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]