Sakari Puurunen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Väinö Sakari Puurunen[1] (25. heinäkuuta 1921 Iisalmi5. elokuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen teatteri- ja oopperaohjaaja. Hän toimi Suomen Kansallisoopperan pääohjaajana 1976–1985. Hänen tärkeimpänä työnään pidetään näytelmää ja oopperaa Viimeiset kiusaukset. Hänen vaimonsa oli akateemikko Eeva-Kaarina Volanen.[2]

Puurunen aloitti teatterialalla sodan jälkeen Ylioppilasteatterissa, vaikutti jonkin aikaa Tampereella ja palasi Helsinkiin. Hän toimi Helsingin kaupunginteatterin johtajana vuosina 1965–1970 ja vaikutti vahvasti sen perustamiseen ja Töölönlahden teatteritalon valmistumiseen toimiessaan kaupunginteatteria edeltäneen Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterin johtajana. Hänen merkittävimpiä ohjauksiaan Viimeisten kiusausten ohella olivat Juha, Anna-Liisa, Sota ja rauha, Riivaajat ja vuonna 1989 ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa saanut Tie talvisotaan.[2]

Puurusesta julkaistiin vuonna 1994 Maarit Huovisen kokoama muistelmateos Jalkapuu.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Sakari Puurunen Meteli.net -sivustolla
  2. a b c Moring, Kirsikka: Koko elämä teatterin jalkapuussa. Helsingin Sanomat, 9.8.2000, s. A14.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.