Saimi Lindroth
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Saimi Elina Lindroth (23. huhtikuuta 1903 Hollola – 30. kesäkuuta 1977 Mäntsälä[1]) oli suomalainen terveyssisar ja kirjailija.
Lindroth toimi 1935–1939lähde? terveyssisarena Utsjoella Lapissa.[1] Hän lähetti Gummeruksen tammikuussa 1946 julistamaan romaanikilpailuun Se paikka ei ihmistä kestä nimisen käsikirjoituksen nimimerkillä Taamottu. Käsikirjoitus ei saanut palkintoa mutta se lunastettiin syksyllä 1947 ja julkaistiin seuraavana vuonna nimellä Taamottu.[2]
Lindroth julkaisi 1970-luvulla kaksi muistelmateosta, joista toinen kertoi hänen Lapissa viettämistään vuosista ja toinen taas kertoi jatkosodan aikaisesta Vienan Karjalasta.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taamottu : romaani Lapin suuren luonnon keskeltä. Gummerus 1948
- Terveyssisarena tunturipitäjässä ; päällys ja vinjetti Birit Lukkari. Tekijä, Mäntsälä 1970
- Minun Vienan-Karjalani. Alea-kirja, Helsinki 1972
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saimi Lindroth SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Saimi Lindroth, Kirjasampo.fi
- ↑ Onko Saimi Lindrothin Lapin-romaani Taamottu palkittu jossakin Gummeruksen romaanikilpailussa 1940-luvulla toiseksi parhaana? Kysy kirjastonhoitajalta
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erno Paasilinna (toim.), Tunturit puhuvat, Karisto 1963. (Lapin kirjallisuuden antologia)