Safraniini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Safraniini
Safranin-3D-balls.png
Tunnisteet
CAS-numero 477-73-6
IUPAC-nimi 3,7-dimetyyli-10-fenyylifenatsin-10-ium-2,8-diamiinikloridi
SMILES CC1=CC2=C(C=C1N)[N+](=C3C=C(C(=CC3=N2)C)N)C4=CC=CC=C4.[Cl-] [1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C20H19N4Cl
Moolimassa 350,842 g/mol

Safraniini (C20H19N4Cl) on aromaattinen orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään väriaineena muun muassa bakteerisolujen värjäyksessä ja analyyttisessä kemiassa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Safraniinia käytetään niin sanottuna vastavärinä gramvärjäyksessä. Kidevioletti värjää bakteerit violeteiksi. Alkoholi tai asetoni-alkoholi käsittelyn jälkeen gramnegatiiviset bakteerit ovat menettäneet värinsä, mutta grampositiiviset eivät. Tämän jälkeen gramnegatiiviset bakteerit voidaan värjätä safraniinilla punaisiksi.[2] Safraniinia käytetään myös rustokudostutkimuksissa. Väriaine sitoutuu kondroitiinisulfaattiin ja kerataanisulfaattiin, mutta ei kollageeniin.[3]

Safraniinia voidaan käyttää myös redox-indikaattorina yhdisteen hapettuneen muodon väri on sinivioletti ja pelkistynyt muoto on väritön.[4] Yhdisteen hapetus-pelkistys potentiaali on niin matala, että se soveltuu käytettäväksi indikaattorina vain, kun titrauksena on vahvasti pelkistävä liuos. Tällaisia ovat esimerkiksi Cr2+-, Ti3+- tai V2+-ioneja sisältävät liuokset.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Safranine T – Substance summary NCBI. Viitattu 7. toukokuuta 2010.
  2. Louise Simmers: Diversified health occupations, s. 567. Cengage Learning, 2003. ISBN 978-1-4018-1456-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
  3. Yuehuei H. An,Kylie L. Martin: Handbook of histology methods for bone and cartilage, s. 217. Humana Press, 2003. ISBN 978-0-89603-960-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
  4. Rajvaidya,Dilip Kumar Markandey: Microbiology, s. 217. APH Publishing, 2006. ISBN 978-8131300046. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)
  5. Keihei Ueno,Toshiaki Imamura,K. L. Cheng: Handbook of organic analytical reagents, s. 519. CRC Press, 1992. ISBN 9780849342875. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 07.05.2010). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.