SS Waratah
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
SS Waratah oli brittiläisen Blue Anchor Line -varustamon vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva, joka katosi jäljettömiin Etelä-Afrikan itäisellä rannikolla heinäkuussa 1909, Durbanin ja Kapkaupungin välisellä merialueella, Afrikan eteläkärjen itäpuolella. Aluksen mukana katosivat sen koko miehistö sekä 211 matkustajaa. Waratahin katoaminen on edelleen yksi merenkulun suurista mysteereistä.
Alus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SS Waratah valmistui skotlantilaiselta Barclay, Curle & Co:n telakalta ja luovutettiin Blue Anchor Linelle 23. lokakuuta 1908. Alus läpäisi tarkastukset sekä merikokeet vaivatta. Lloyd's-merivakuutusyhtiö antoi laivalle korkeimman mahdollisen turvallisuusluokituksen (100 A1). Aluksen ensimmäinen päällikkö oli Joshua E. Ilbery, joka yleisen mielipiteen mukaan oli yhtiön parhaita päälliköitä.
Ensimmäisen matkan aikana aluksen vakautta kyseenalaistettiin. Muutamaan otteeseen alus oli merenkäynnin voimasta kallistunut huomattavasti jommallekummalle kyljelleen, josta se oli oiennut pystyyn silminnäkijäkuvauksien mukaan ”erittäin hitaasti”. Tähän osasyynä arveltiin olevan aluksen yläpainoisuus, tila, jossa painoa on enemmän massapainopisteen yläpuolella.
Matka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waratah lähti Englannista 5. marraskuuta 1908 kohti Australiaa mukanaan 689 kolmannen luokan siirtolaismatkustajaa sekä 67 ensimmäisen luokan matkustajaa. Matka Adelaideen, Melbourneen ja Sydneyyn oli yleisen käsityksen normaali.
27. huhtikuuta 1909 Waratah lähti Australiasta kohti Etelä-Afrikan rannikkoa, suuntanaan Durban ja Kapkaupunki, josta aluksen oli määrä jatkaa kohti Lontoota. Matka sujui tasaisesti ja ilman välikohtauksia, ja alus saapuikin Durbanin satamaan 24. heinäkuuta.
Durbanissa Lontooseen matkalla ollut Claude Sawyer poistui laivasta kieltäytyen jatkamaan matkaa. Hänen mielestään Waratah oli kiikkerä, ja hänellä oli aavistus, että laivalle tapahtuisi onnettomuus.[1]
Waratah lähti Durbanista kohti Kapkaupunkia illalla 26. heinäkuuta. Seuraavana aamuna alus nähtiin rahtilaiva Clan MacIntyreltä, kun Waratah nopeampana ohitti hitaan rahtilaivan. Tavan mukaan alukset vaihtoivat viestejä optisin viestintäkeinoin, ja Waratah jatkoi matkaansa. Tämä oli viimeinen varma havainto Waratahista.[2]
Puoli kymmenen aikaan illalla 27. heinäkuuta Union Castle Linesin alus SS Guelph, joka oli matkalla Kapkaupungista Durbaniin, kohtasi rannikkoa etelään purjehtivan höyryaluksen. Morselampuilla toteutettu viestinvaihto jäi hieman keskeneräiseksi, sillä Guelphin perämies näki vastauksesta vain aluksen nimen kolme viimeistä kirjainta: ”...T-A-H”.[2]
Kun alusta ei kuulunut Kapkaupungin satamaan, otaksuttiin aluksen olevan myöhässä kovan tuulen ja merenkäynnin vuoksi. Kun Waratah oli myöhässä kolme päivää, kaikkia aluksia ja maa-asemia kehotettiin tarkkailemaan alusta sekä kaikkea epäilyttävää. Hinaajat lähetettiin Kapkaupungista etsimään alusta. Waratah oli kadonnut jäljettömiin.
Etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waratahia etsittiin useiden viikkojen ajan alueelta, joka rajoittui Durbaniin, Île Saint-Pauliin sekä Crozetsaariin. Arveltiin, että alus olisi kärsinyt konerikon, ja ajelehti nyt kaakkoon Agulhasinvirrassa.
Kolmen kuukauden etsintöjen jälkeen jälkeäkään Waratahista ei kuitenkaan löydetty. Alus oli kadonnut jäljettömiin matkustajineen ja miehistöineen, jättämättä jälkeensä edes öljyläikkää tai rojulauttaa.
Teoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Waratahin katoamisesta on esitetty lukuisia teorioita, ja olemassa on myös muutamia todennäköisiä silminnäkijähavaintoja. Xora-joen rannalla tarkkailupaikallaan ollut brittisotilas oli kertomansa mukaan nähnyt ulapalla suuren höyrylaivan, jonka valtava hyökyaalto olisi kaatanut ja upottanut.
Durbanissa laivalta poistunut Sawyer näki unen, jossa alus kaatui ja upposi muutamassa hetkessä. Sawyer oli nähnyt unen Waratahin lähdön jälkeistä yötä seuraavana yönä ennen kuin laivan olisi pitänyt saapua Kapkaupunkiin.
Eräs lentäjä on vuosia haaksirikon jälkeen kertonut nähneensä merenpohjassa suuren höyrylaivan, mutta tämän havainnon hän oli tehnyt vain kerran, eikä hän ollut kyennyt paikallistamaan hylkyä myöhemmin.
Yleisesti hyväksytty teoria on, että Waratah olisi ollut yläpainoinen. Kovassa merenkäynnissä alus olisi saattanut kallistua niin paljon, että alus ei enää kyennyt oikaisemaan itseään. Tämän vuoksi alus olisi kaatunut kyljelleen ja nopeasti pyörähtänyt ylösalaisin, jolloin matkustajat ja miehistö olisivat jääneet loukkuun aluksen rungon sisään.
Teorioita vakuutuspetoksista esitettiin myös, mutta todellisuudessa Blue Anchor Line luotti alukseensa niin paljon, että se oli tosiasiassa alivakuutettu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fanthorpe, L., & Fanthorpe, P.: Unsolved Mysteries of the Sea. Vol. 7. Dundurn, 2004. (englanniksi)
- General Books LLC: Transportation Disasters in 1909: Maritime Incidents in 1909, Ss Waratah, Ss John B. Cowle, Narara, Alf, Rms Republic, Alligator, Governor Ames. General Books LLC, 2010. ISBN 978-1-157-96658-6. (englanniksi)
- Ilbery, Peter: The loss of the Waratah, 1909. Journal of the Royal Australian Historical Society, 1996, 82. vsk, nro 1, s. 73-.