Särkijärvi (Laitila)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Särkijärvi
Valtiot SuomiView and modify data on Wikidata
Paikkakunta LaitilaView and modify data on Wikidata
Koordinaatit 60°52′30″N, 21°33′30″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki oja Lukujärveen [1]
Järvinumero 32.004.1.014
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 15,5 m [1]
Rantaviiva 9,76016 km [2]
Pinta-ala 1,10773 km² [2]
Tilavuus 0,0285637 km³ [2]
Keskisyvyys 2,58 m [2]
Suurin syvyys 4,54 m [2]
Valuma-alue 5,43 km² [3]
Keskivirtaama 0,042 m³/s (MQ) [3]
Kartta
Särkijärvi

Särkijärvi on Varsinais-Suomessa Laitilassa oleva järvi, joka kuuluu Sirppujoen vesistön Pitkäjärven−Lukujärven valuma-alueeseen. Valuma-alueella on myös toinen pienempi Särkijärvi ja lännessä suoraan Sirppujokeen laskeva Särkijärvi.[2][1] Suomessa on kaikkiaan 178 Särkijärveä.[4]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 111 hehtaaria ja se on 2,3 kilometriä pitkä ja 1,1 kilometriä leveä. Siihen laskee yksitoista ojaa, joista yksi on Lamminjärven laskuoja. Järven luusua sijaitsee järven pohjoisrannalla Koumanpuhdissa, josta saa alkunsa 500 metriä pitkä laskuoja Lukujärveen. Veden keskimääräinen viipymä järvessä on noin 750 vuorokautta[3].[2][1]

Järvellä on 9,8 kilometriä rantaviivaa ja sen ranta on pääosin kallio- ja moreenipohjaista metsämaastoa. Muutamin paikoin esiintyy myös suota. Järven kolmesta saaresta kahdella on rakennuksia. Rannoille on rakennettu loma-asuntoja (88 mökkiä[3]), joille johtaa tiet Laitilasta. Itärannalla on yleinen uimaranta ja sauna[5] ja länsirannalla sijaitsee Laitilan seurakunnan leirikeskus[6].[2][1]

Luonnontila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mökkiasutuksen, maa- ja metsätalouden hajakuormituksen lisäksi järveä kuormittavat kaksi pistekuormittajaa: leirikeskus ja rantasauna. Maa- ja metsätalouden osuus kuormituksesta on näistä suurin.[3]

Kirkasvetinen ja lievästi humuspitoinen Särkijärvi on matala ja altis tuulille. Tämän vuoksi veteen syntyy harvoin lämpötilakerrostuneisuutta ja happitilanne on vedessä hyvä. Talvella jääkannen alla veden happitilanne heikkenee yleensä 30% pitoisuuteen, mutta yksittäisellä kerralla on mitattu jopa 13% pitoisuus. Veden happamuusarvo eli pH-arvo talvisin 5,9−6,6 ja kesäisin 6,3−7,3. Puskurikyky happamuutta vastaan on tyydyttävä tai välttävä. Näkösyvyys vaihtelee tavallisesti 1,4−3,3 metriä ja sen keskiarvo on ollut 2,1 metriä. Vesi on kesäisin sameampaa kuin talvella. Ravinnetilanne on kesäisin heikompaa kuin talvella. Fosforia on kesällä 23 μg/l (mikrogrammaa litrassa vettä) ja talvella 12 μg/l ja typpeä talvisin 500−700 μg/l ja kesäisin 350−700 μg/l. Klorofylliarvot ovat olleet 2,3−14 μg/l keskiarvolla 7 μg/l ja ne vastaavat lievästi rehevöityneen järven arvoja. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan ja laadultaan järven vesi on hyvää. Bakteeritutkimukset antavat puhtaita arvoja.[3]

Kalasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 suoritetuissa koekalastuksissa järvestä saatiin saaliiksi kuutta eri kalalajia. Ne olivat särki, seipi, hauki, kiiski, ahven ja siika. Yksilöiden lukumäärän perusteella eniten oli ahventa ja sitten särkeä, mutta biomassan määrän mukaan eniten oli särkeä ja sitten ahventa. Ahvenet ja särjet olivat kooltaan suurehkoja. Haukia, siikoja ja seipiä saatiin koekalastuksissa vain muutamia yksilöitä. Myös järvessä esiintyy rapuja ja ankeriaita, vaikka koeravustuksessa niitä ei saatukaan. Järveen on istutettu siikaa.[3]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven vesikasvustoon kuuluu 55 vesi- ja rantakasvilajia. Vesikasvivyöhyke on kapea, koska vesi syvenee kasville liian nopeasti. Matalassa Koumanpuhdissa on runsaasti kasvillisuutta.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvellä tehtiin vesistöjärjestelyitä jo 1700-luvulla. Männäisten ruukin tarvitseman vesivoiman turvaamiseksi Sirppujoessa valuma-alueen järvien vedet päätettiin ohjata 1780-luvulla Hankeranjärven kautta Sirppujokeen. Lukujärven laskuojaan Taminanojaan rakennettiin pato, joka nosti alueella järvien vedenpinnan tasoja noin 1,5 metriä korkeammalle. Lukujärven vedet tulvivat myös Särkijärveen, mitä Kalmbergin kartastossa on vielä kuvattu.[7] Uuden laskuojan todennäköinen reitti on kulkenut Särkijärven ja Lamminjärven kautta itään. Hankkeen vastustajat purkivat padon vuonna 1817 eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Myöhemmin on suunniteltu järvien vedenpinnan alentamista, mutta järvenlaskuja ei ole suoritettu. Järven vedenkorkeutta ei tällä hetkellä säännöstellä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Särkijärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 16.04.2019.
  2. a b c d e f g h OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelu (edellyttää rekisteröitymisen) Ympäristöhallinto. Viitattu 20.4.2015.
  3. a b c d e f g h i Uusiniitty-Kivimäki, Minna & Vaarala, Henri: Laitilan Luku- ja Särkijärven nykytila[vanhentunut linkki], 2003, Lounais-Suomen ympäristökeskus
  4. Särkijärvet Järviwikissä, Viitattu 20.7.2014.
  5. Viiden Kylän Sydän: Rantasauna
  6. Laitilan Seurakunta: Lehtoniemi (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Kalmbergin kartasto: Koottu kartasto, suoraan: kartalle (fc20050776.jpg), 1855-56