Ryhmä Wagnerin toiminta Afrikassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kymmenen aseistetun ajoneuvon luovutus Keski-Afrikan tasavallassa lokakuussa 2020.

Ryhmä Wagnerin toiminta Afrikassa alkoi vuonna 2017, mistä lähtien venäläisten palkkasotureiden armeijayhtiöt ovat tarjonneet asiakkailleen suoraa sotilaallista tukea ja siihen liittyviä turvallisuuspalveluja propagandatoimien ohella.[1] Wagnerilla on ollut Afrikassa sekä onnistuneita että epäonnistuneita operaatioita. Lokakuussa 2019 Venäjän presidentti Vladimir Putin nimesi Afrikan ”merkittävien mahdollisuuksien” alueeksi yhteistyölle Venäjän kanssa.[2]

Venäjän puolustusministeriön alainen Africa Corps alkoi syksystä 2023 alkaen Wagnerin sijaan hoitaa Venäjän puolisotilaallisia ja sotilaallisia operaatioita Afrikassa.[3][4]

Toiminnan taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagnerin suurin sotilaallinen menestys on luultavasti ollut toimiminen presidentin suojeluskaartina ja sotilasvallankaappauksen estäjänä Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa. Luultavasti suurin epäonnistuminen tapahtui Mosambikissa, jonne Wagner asettui syyskuussa 2019 kapinallisten vastaisiin operaatioihin. Seitsemän Wagnerin henkilöstön ja 20 Mosambikin erikoisjoukkojen surmaaminen lokakuussa omassa tulessa johti sen vetäytymiseen vuoden 2020 alussa.[5]

Wagnerin soturit ovat olleet aktiivisia Malin, Keski-Afrikan tasavallan, Mosambikin ja Libyan sodissa. He liittoutuvat sellaisten taisteluun joutuneiden johtajien ja miliisin komentajien kanssa, jotka voivat maksaa palveluistaan käteisellä tai tuottoisilla kaivostoimiluvilla arvokkaisiin mineraaleihin, kuten kultaan, timantteihin ja uraaniin. Wagnerin joukot ovat kohdanneet usein syytöksiä kidutuksesta, siviilien murhista ja muista väärinkäytöksistä.[6]

Varsinaisten sotilasoperaatioiden lisäksi Wagner sekaantuu politiikkaan, tukee itsevaltaisia johtajia ja järjestää digitaalisia propagandakampanjoita. Se lahjoittaa ruokaa köyhille ja tuottaa Afrikkaan sijoittuvia väkivaltaelokuvia.[6] Wagner-ryhmää johtaneen Jevgeni Prigožinin rahoittamassa elokuvassa Turist (ven. Турист, 2021) venäläiset sotilasneuvonantajat kuvataan sankareina. Elokuva on myös dubattu paikallisella songon kielellä.[7]

Keski-Afrikan tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagnerin sotureita Keski-Afrikan tasavallassa.

Prigožinin yhtiö Lobaye Invest on saanut oikeudet kulta- ja timanttikaivoksiin Keski-Afrikan tasavallassa vastineeksi sotilaskoulutuksesta. Paikalliset louhivat arvometalleja valvojanaan Wagner, joka tukee hallitusta varmistaakseen tulonlähteensä. Heinäkuussa 2018 tunnistamattomat asemiehet surmasivat kolme toimittajaa, jotka olivat tutkimassa Wagner-ryhmää.[8]

Wagner toimii Keski-Afrikan tasavallassa yhä enemmän itsenäisesti. Vaikka Wagner-ryhmän palkkasoturit yhä kouluttavat Keski-Afrikan tasavallan asevoimia, he ovat toimineet riippumattomasti valtion joukoista vähintään 50 prosentissa poliittisen väkivallan tapahtumista toukokuusta 2021 alkaen, lukuun ottamatta lokakuuta 2021 sekä huhti- ja kesäkuuta 2022. Wagner-palkkasoturit ovat syyllistyneet siviileihin kohdistuvaan väkivaltaan useammin kuin toimiessaan valtion joukkojen rinnalla.[9]

Marraskuussa 2021 pystytettiin venäläisten sotilaiden muistomerkki maan pääkaupunkiin Banguihin.[10]

Helmikuussa 2023 Venäjän suurlähettiläs Keski-Afrikan tasavallassa sanoi, että maassa on 1 890 venäläistä "opettajaa". Wagner-ryhmästä on tullut tärkeä voima Ranskan joukkojen lähdettyä. Se johtaa maata, sanoi kenraali Stephen Townsend vuonna 2022.[11]

Toimittajasurmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolme Wagneria tutkinutta toimittajaa ammuttiin Keski-Afrikassa kesällä 2018. Huhtikuussa 2018 Wagnerin toimintaa Syyriassa tutkinut toimittaja putosi asuntonsa parvekkeelta Jekaterinburgissa ja kuoli.[12] Nämä Wagneriin liittyvät epäselvät kuolemat lyhyen ajan sisällä ovat herättäneet arveluita motiiveista. Toimittaja Julia Ioffen mukaan toimittajille on vaarallisinta asettua Putinin geopolitiikkaa vastaan.[13]

Mali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bamakossa, Malissa osoitettiin mieltä vuoden 2021 vallankaappauksen jälkeen. Mukana oli Malin ja Venäjän lippuja.

Vuonna 2021 Malin hallitus pyysi Wagner-ryhmää apuun islamin taistelijoita vastaan. Wagnerin saapumisen jälkeen Ranska veti joukkonsa Malista.[14] Britannian ulkoministeriö on kuvaillut Wagneria ”konfliktin ajuriksi”, joka ”rahastaa epävakaudella omien etujensa hyväksi, kuten olemme nähneet muissa konfliktien koettelemissa maissa, kuten Libyassa ja Keski-Afrikan tasavallassa”.[15]

Maaliskuussa 2022 uutisoitiin, että Malin joukot ja Wagnerin venäläiset palkkasoturit olisivat teloittaneet noin 300 ihmistä Keski-Malissa.[16]

Lokakuussa 2022 Yhdysvaltain korkea virkamies Victoria Nuland totesi Malin turvallisuustilanteen huonontuneen merkittävästi hallitsevan sotilasjuntan valintojen vuoksi, joihin kuuluu päätös tehdä yhteistyötä Wagnerin kanssa. Terrorismin liittyvät tapaukset ovat lisääntyneet noin 30 prosenttia viimeisen kuuden kuukauden aikana.

Yhdysvallat, Ranska ja muut länsimaat syyttävät junttaa Wagnerin palkkaamisesta, minkä Malin viranomaiset kiistävät. He sanovat tekevänsä yhteistyötä Venäjän armeijan kanssa valtioiden välillä.

Alueilta, jossa Wagner-joukot työskentelevät, on tullut paljon raportteja ihmisoikeusloukkauksista. YK:n rauhanturvaoperaatiolta on estetty pääsy ”suuriin alueisiin” maasta. Sen edustusto MINUSMA on valittanut sitä, että juntta rajoittaa sen toimintaa. Nuland totesi: "Olemme huolissamme siitä, että nämä joukot eivät ole kiinnostuneita Malin kansan turvallisuudesta vaan rikastumisestaan ja maan avolouhinnasta – mikä pahentaa terrorismitilannetta."[17]

Sudan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. maaliskuuta 2022 Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Norja antoivat Al-Sudani-lehdessä yhteislausuman, jonka mukaan Wagner-ryhmä on sekaantunut ”laittomiin toimintoihin” kullankaivussa ja disinformaation levittämisen Sudanissa. Sudanin ulkoministeriö vastasi, että hallitus haluaisi kieltää kokonaan Wagnerin läsnäolon kaivosteollisuudessa ja sen antaman koulutuksen maan armeijalle. Turkin valtion uutistoimisto Anadolu Ajansi nimesi yhdeksän Afrikan maata, joissa Wagner toimii.[18][19]

Prigožin toimi peiteyhtiöiden kautta ja lensi yksityisellä suihkukoneella tapaamaan Afrikan presidenttejä ja sotilasjohtajia. Peiteyhtiöt kuitenkin jättivät paperijäljen. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö asetti vuonna 2020 pakotteita Prigožinin Meroe Gold -yhtiölle, jonka Sudanin johtaja Mihail Potepkin oli aiemmin töissä Pietarin trollitehtaalla.

Sudanin kullantuotanto kasvoi huimasti vuoden 2011 jälkeen, kun Etelä-Sudanin itsenäistyminen oli vienyt suurimman osan maan öljyvarallisuudesta. Vain kourallinen sudanilaisia on rikastunut kullalla, jonka kauppaa hallitsee kenraali Hamdanin perhe. Sudanin keskuspankin mukaan noin 70 prosenttia kullasta salakuljetetaan maasta. Wagner tukee Hamdania, ja se tuki myös hänen edeltäjäänsä, Omar al-Bashiria.[20][21]

Sudanilaiset kullankaivajat syyttivät heinäkuussa 2022 Wagnerin palkkasotureita joukkomurhista Etelä-Darfurin osavaltion ja Keski-Afrikan tasavallan (CAR) välisellä rajalla. Silminnäkijöiden mukaan Wagner-ryhmä on taistellut ryöstääkseen alueen rikkaat kultakaivokset edellisinä kuukausina, kun venäläiset palkkasoturit tappoivat useita kaivostyöläisiä ainakin kolmessa suuressa iskussa. Kaksi sudanilaista kaivostyöläistä, jotka selvisivät hengissä maaliskuussa 2022 Wagnerin palkkasoturien hyökkäyksistä, kertoivat olleensa pidätettyinä ja kidutettuina päiviä.[22]

Prigožinin kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wagnerin palkka-armeijan komentaja Jevgeni Prigožin kuoli Tverin lento-onnettomuudessa 23. elokuuta 2023. Turmassa kuoli myös Dmitri Utkin, Venäjän armeijan upseeri, jonka uskotaan olleen Prigožinin oikea käsi. Utkin oli johtanut Wagnerin toimintaa sen perustamisesta vuonna 2014 lähtien ja vastasi yleisestä komento- ja taistelukoulutuksesta. Turmassa kuoli myös Valeri Tšekalov, jolla oli keskeinen rooli ryhmän taloudessa.[23]

Wagner hyödyntää toimintamaidensa luonnonvaroja. Sudanista laittomasti kuljetettu kulta päätyy suoraan Venäjän valtion kassaan. Ryhmän keskeisten johtajien kuoltua heräsi kysymyksiä Wagner-ryhmän tulevaisuudesta ja sen laajasta toiminnasta Afrikassa ja Lähi-idässä.

Poliittinen analysoija ja tutkija Anastasiya Shapochkina sanoo, että yksi kahdesta asiasta voi tapahtua: joko Wagnerin brändiä muutetaan ja se säilyttää samat toiminnot yrittäen integroida ne Venäjän armeijaan. Tai sitten tuotemerkki säilytetään rekrytoinnin jatkamiseksi ja johtajien vaihtamiseksi.[23]

Wagner-brändin arvon alentamiseksi Kreml alistaisi sen loput johtajat ja lähettäisi viestin, että jokainen, joka ei ole johtaja, voi mennä kotiin perheidensä luo. Wagnerin toiminta yhdistettäisiin muuhun toimintaan. Se menettäisi resurssinsa ja muuttuisi kuoriyhtiöksi. Tämä on todennäköisin skenaario.[23]

Kysyttäessä, minkälaisia mahdollisuuksia Venäjällä on toimia eri afrikkalaisilla näyttämöillä Prigožinin kuoleman jälkeen, Anastasiya Shapochkina vastasi, että kuten mikä tahansa yritys, Wagner kestää iskun johtajuuteensa. Toimitusjohtajalla ei ole väliä, hänet voidaan vaihtaa. On monia muita ihmisiä, jotka varmistavat afrikkalaisten poliittisten johtajien henkilökohtaisen turvallisuuden ja turvaavat resurssit. Kaikki tämä tapahtuu jo nyt muiden palkka-armeijoiden kautta.[23]

Chatham Housen Alex Vinesin mukaan Wagner on ollut aktiivinen Afrikan mantereen useissa maissa, joista huomattavimmat ovat olleet Keski-Afrikan tasavalta ja Mali. Kuitenkin monelle Afrikan hallitukselle ilmoitus Prigožinin kuolemasta on ollut helpotus. Vines väittää, että hänen asiamiehensä eivät edistäneet vapautta, ja monessa maassa ulkomaiset palkkasoturit ovat häpeästä – ja Prigožin muistutti tuskallisesta menneisyydestä.[24]

Jos Wagner tai muut esiin tulevat venäläiset palkkasoturiryhmät selviävät hengissä, Vinen mukaan markkinat rajoittuvat yhä useammin vallankaappauksiin, jotka käyttävät niitä turvallisuuskumppanuuden viimeisenä keinona. Kreml yrittää todennäköisesti ottaa toiminnan haltuunsa, mutta sen kyky saada uusia asiakkaita, kuten Prigožin oli visioinut, tulee olemaan vaikeaa.[24]

Wagneriin perehtynyt Tampereen yliopiston tutkija Mikko Räkköläinen totesi, että Venäjän johdon edustajat kävivät jo kesäkuun kapinan jälkeen vakuuttelemassa eri maita Venäjän sotilaallisesta tuesta riippumatta siitä, mikä on Prigožinin kohtalo.[25]

Räkköläisen mukaan tulee jonkinlainen notkahdus, kun uusi organisaatio alkaa pyörittää sotilaallista toimintaa. Venäjä haluaa pitää Afrikan tiukasti käsissään. Erityisen tärkeä sille on Wagnerin käsissä ollut kaivostoiminta, jolla Venäjä rahoittaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa.[25]

Mikko Räkköläinen uskoo, että Afrikassa olevat Wagnerin operaatiot tullaan siirtämään Venäjän asevoimien tai tiedustelupalveluiden paremmin hallitsemien organisaatioiden hallintaan.[26] Rahan lypsäminen Afrikasta ei kuitenkaan ole jatkossa helppoa. Yhteistyö sisällissotia käyvissä maissa perustuu luottamukselle ja henkilökohtaisille suhteille, totesi Räkköläinen.[25]

Uudet johtajat Afrikkaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2023 uutisoitiin, että Venäjän apulaispuolustusministeri Yunus-Bek Jevkurov ja GRU:n kenraali Andrei Averyanov ovat tehneet useita matkoja Afrikkaan. Heidät nähdään yhä enemmän Prigozhinin jälkeisen aikakauden pääjärjestäjinä Venäjän suhteissa Afrikkaan Wagner-ryhmän johtajan kuoltua. Kaksikko on vieraillut useasti Afrikassa Jevgeni Prigožinin kuoleman jälkeen ja myös ennen sitä. Jevkurov oli Averjanovin tukemana Libyassa päivää ennen Venäjällä tapahtunutta lento-onnettomuutta, joka tappoi Wagner-ryhmän johtajan sekä kaksi muuta organisaation ylimmän johdon jäsentä.[27]

Yunus-Bek Jevkurov ja Andrei Averyanovin vierailun aikana Bamakossa Malissa 16. syyskuuta 2023 heidän oli määrä tavata poliittisia johtajia Malista, Burkina Fasosta ja Nigeristä. Erään asiantuntijan mukaan Venäjä pelaa jatkuvuuden tunteella: "Prigozhin videokuvattiin tuolla alueella ennen hänen koneensa putoamista, ja tämä alue etsii tukea. Moskova haluaa vakuuttaa, että se on edelleen sitoutunut tälle alueelle".[27]

Afrikan autoritaarisille valtioille Averyanov voi tarjota hallintoturvallisuuden osia, kuten henkivartijapalveluita, mutta myös hänen erikoisosaamistaan sortotoimissa ja kohdistetuissa salamurhissa. France24:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Jevkurov ja Averyanov ilmentävät Venäjän valtion edustajina sitä, että Venäjä on siirtymässä Wagnerin puolisalaisista operaatioista ja suhteista avoimempiin suhteisiin olemassa olevien Afrikan hallintojen kanssa. Siirtyminen hybridisodasta viralliseen tukeen osoittaa, että viestintä jatkuu Venäjän kanssa, mutta nyt virallisia kanavia pitkin. Silti on hyödyllistä antaa palkkasoturien suorittaa tiettyjä toimia, jos jossakin maassa tapahtuu rangaistuksia tai kostotoimia, joista Moskovan virallinen osallistuminen voidaan kiistää.[27]

Jevkurov ja Averyanov ovat tärkeitä Venäjän Afrikan toimintojen uudelleenjärjestelyssä, jossa Wagnerille ja muille sotilasyrityksille voi odottaa vähemmän autonomiaa ja selkeämpää poliittista johtajuutta, Moskovan etenemisen hitaus johtuu siitä, että Wagner-konsernilla on myös vakiintuneita taloudellisia intressejä Afrikassa. Verkosto venäläisiä oligarkkeja ja liikemiehiä hyötyi Prigožinin yrityksistä ja sivuyrityksistä. Moskovan etujen mukaista on myös varmistaa, että kaikki Wagnerin afrikkalaiseen toimintaan osallistuneet hyötyvät siitä myös edelleen.[27]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ What Is Russia’s Wagner Group Doing in Africa? Council on Foreign Relations. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Daniel Sixto: Russian Mercenaries: A String of Failures in Africa Geopolitical Monitor. 24.8.2020. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  3. ↑ José Naranjo: Russia expands into the Sahel with its new brand: Africa Corps EL PAÍS English. 23.12.2023. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
  4. ↑ 'Africa Corps': Russia's Sahel presence rebranded Le Monde.fr. 17.12.2023. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Wagner in Africa: Precarious future after Prigozhin's reported death BBC News. 26.8.2023. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b Walsh, Declan: Putin’s Shadow Soldiers: How the Wagner Group Is Expanding in Africa. The New York Times, 31.5.2022.
  7. ↑ Sauer, Pjotr: New Movie Depicting Heroic Russian Instructors in Central African Republic Linked to ‘Putin’s Chef’ 21.5.2021. The Moscow Times. Arkistoitu
  8. ↑ STT: Keski-Afrikassa surmatut venäläisjournalistit tutkivat venäläistä palkka-armeijaa 1.8.2018. Turun Sanomat.
  9. ↑ Wagner Group Operations in Africa: Civilian Targeting Trends in the Central African Republic and Mali - Central African Republic ReliefWeb. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
  10. ↑ Wagner Group: Why the EU is alarmed by Russian mercenaries in Central Africa BBC News. 19.12.2021. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Russian envoy says 1,890 Russian ‘instructors’ are in CAR Al Jazeera. Viitattu 5.2.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Vihonen, Elina: Palkka-armeijasta voi aina pestä kätensä: Wagner-ryhmä on Venäjälle edullinen tapa ulkoistaa ulkopolitiikkaa Turun Sanomat. 4.8.2018.
  13. ↑ Isoniemi, Jaakko: Kolme venäläistä toimittajaa surmattiin Keski-Afrikassa – tutkivat Putinin salamyhkäistä Wagner-varjoarmeijaa Iltalehti. 2.8.2018.
  14. ↑ What is Russia's Wagner Group of mercenaries in Ukraine? (Molkinon sijainti, GRU, Utkinin sotilasarvo, Mali) 5.4.2022. BBC.
  15. ↑ Mali's plan for Russia mercenaries to replace French troops unsettles Sahel BBC. 2.10.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Mali troops and suspected Russian fighters accused of massacre BBC News. 5.4.2022. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
  17. ↑ US blames Russia's Wagner Group for worsening security in Mali France 24. 27.10.2022. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Sudanese Government Denies Presence of Russian Mercenaries 22.3.2022. Bloomberg. (englanniksi)
  19. ↑ Troika countries say Russian Wagner Group's activities in Sudan undermine rule of law Anadolu Ajansı. 22.3.2022. (englanniksi)
  20. ↑ Walsh, Declan: ‘From Russia With Love’: A Putin Ally Mines Gold and Plays Favorites in Sudan 5.6.2022. The New York Times. Arkistoitu 5.6.2022. Viitattu 6.7.2022.
  21. ↑ How Russian mercenaries colluded with Khartoum regime to exploit Sudan's gold RFI. 6.11.2022. Viitattu 12.11.2022. (englanniksi)
  22. ↑ Wagner Group Terrorizing Sudanese Gold Miners Africa Defense Forum. 19.7.2022. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d Wagner group's future hanging in the balance after Prigozhin’s death France 24. 28.8.2023. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  24. ↑ a b Wagner in Africa: Precarious future after Prigozhin's reported death BBC News. 26.8.2023. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
  25. ↑ a b c Wagnerin alasajo alkoi – näin Kreml jakaa Prigožinin yksityisarmeijan perinnön Yle Uutiset. 29.8.2023. Viitattu 29.8.2023.
  26. ↑ Prigožinin kuolema | Prigožin kuvitteli Afrikan-liiketoimintojen olevan henkivakuutuksensa Helsingin Sanomat. 25.8.2023. Viitattu 29.8.2023.
  27. ↑ a b c d Notorious Russian general, master spy duo organise in Africa after Prigozhin’s demise France 24. 20.9.2023. Viitattu 9.12.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ryhmä_Wagnerin_toiminta_Afrikassa&oldid=22143515”