Roberto Loreti
Roberto Loreti[1], taiteilijanimeltään edelleen Robertino, (s. 22. lokakuuta 1947[2] Rooma, Italia) on italialainen laulaja, josta tuli tähti sananmukaisesti yhdessä illassa hänen esiinnyttyään 13-vuotiaana Tanskan television, Pohjoisvision kautta Suomessakin nähdyssä ohjelmassa Tv Tivolissa.
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isä Orlando Loreti oli ammatiltaan muurari. Perheeseen kuului äiti Cesira ja Robertinon lisäksi seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tyttöä. Sisaruskaartissa Robertino oli perheen viides lapsi. Perhe asui Rooman laitamilla köyhässä Quadraron kaupunginosassa.
Robertinon ollessa noin 10-vuotias hänen isänsä sairastui. Auttaakseen perhettä taloudellisessa ahdingossa Robertino meni koulunkäynnin ohessa pizzeriaan lähetiksi. Kerrotaan, että lähetyksen saapumisen kuuli jo kaukaa, sillä Robertino tapasi aina laulaa. Erään kerran, kun hän oli vienyt lähetyksen hääjuhliin, häntä pyydettiin laulamaan hääparille.
Laulu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esityksen kuuli roomalaisen musiikkikahvilan omistaja, joka halusi Robertinon laulamaan maineikkaaseen Caffè Grande Italia -nimiseen kahvilaansa, joka sijaitsi lähellä Rooman päärautatieasemaa Piazza della Repubblicalla (entinen Piazza dell´Esedra) holvikaarten alla nykyisen McDonald'sin paikalla.
Elettiin vuoden 1960 Rooman kesäolympialaisten aikaa ja Rooma kuhisi väkeä. Kerrotaan, että liikenne piazzalla lähes pysähtyi, kun Robertino lauloi lavalla. Enkeliäänisen laulun kuuli myös Roomassa yhdessä näyttelijätärvaimonsa Grethe Sønckin kanssa lomailemassa ollut tanskalainen televisiokasvo Volmer Sørensen. Siitä paikasta Sørensen tarttui poikaan ja vaati tätä viemään hänet Robertinon vanhempien luokse, joiden kanssa sai sovittua, että Robertino lähtisi hänen kanssaan Tanskaan, jossa tämä esiintyisi Sørensenin juontamassa huippusuositussa Kööpenhaminan Tivolista lähetettävässä edellä jo mainitussa televisio-ohjelmassa. Ensiesiintyminen tapahtui syksyllä 1960 ja oli siis suurmenestys.
Televisioesiintymistä seurasi uusia televisioesiintymisiä, ylistäviä lehtikirjoituksia ja levytyssopimus Triola-levy-yhtiön kanssa. Syksyllä 1960 Robertino levytti tanskalaisen kapellimestarin Otto Franckerin orkesterin säestämänä useita kappaleita, jotka nousivat Pohjoismaissa heti myyntilistojen kärkeen, ja hän sai useita kultalevyjä. Suurin menestys oli ”O sole mio”, mutta sen lisäksi suosittuja olivat muun muassa ”Torna a Surriento”, ”Santa Lucia” ja ”Mamma” sekä iskelmänomaiset ”Romantica” ja ”Romanina del baion” sekä vähän myöhemmin ”Guaglione”. Muista varhaisista kappaleista voidaan mainita singlenä julkaistu Jamaica (1962).
Suomeen Robertino tuli ensivierailulle joulun alla 1960 ruotsalaisesta teatterista lähetettyyn television viihdeohjelmaan Aikamme Huiput. Robertino vieraili Suomessa ahkeraan myös myöhemmin 1960-luvun alkupuolella televisio-ohjelmissa ja konserteissa. Niistä huomattavimmat olivat esiintymiset Linnanmäellä helluntaina 1961, elokuussa 1961 Turun Messuilla ja syyskuussa yli viikon kiertue ympäri Suomea. Vuonna 1988 Robertino oli päätähtenä Lahden konserttitalosta televisioidussa italialaisen musiikin illassa. Robertino esiintyi Suomessa jälleen Turun Messujen 50-vuotisjuhlien tähtiesiintyjänä elokuussa 2011.
Robertinon levyt tulivat suosituiksi myös Suomessa, ja kolme vuonna 1961 eniten myytyä EP-levyä olivat kaikki hänen laulamiaan. Robertinon esimerkin innoittamana nousi pinnalle muutamia suomalaisiakin poikasopraanoja, kuten Esko Airikka ja Sakari Hotti.[3]
Pohjoismaiden lisäksi Robertino oli suosittu myös muualla Euroopassa sekä vähitellen myös muualla maailmassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Japanissa, Neuvostoliitossa ja jopa ulkoavaruudessa, sillä venäläisen kosmonautin Valentina Tereshkovan kerrotaan halunneen kuunnella avaruudessa Robertinon lauluja. Yksin Venäjällä Robertinon levyjä on myyty 56 miljoonaa.
Kotimaassaan Italiassa Robertino tuli tunnetuksi enemmän vasta äänenmurroksen jälkeen. Suurin menestys Italiassa on ollut myyntilistojen kärjessäkin komeillut ”Un bacio piccolissimo”, jolla hän osallistui vuonna 1964 Sanremon festivaaliin sijoittuen kärjen tuntumaan. Viimeksi Robertino esitti tämän menestyskappaleensa Carlo Contin juontamassa Italian television, Rai1, syksyn 2008 suosikkiohjelmassa ”I migliori anni”. Italiassa hän on lisäksi osallistunut useihin muihin laulukilpailuihin kuten Canzonissima, Disco per l'estate, Cantagiro ja Napolin laulufestivaali, jonka hän vuonna 1966 voitti kappaleella ”Bella”. Myös kappale ”Era la donna mia”, jolla Robertino osallistui Canzonissima laulukilpailuun on ollut menestys.
Elokuva-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo ennen laulajanuraansa Robertino löydettiin muutamaan kotikaupunginosan viereisessä elokuvakaupunki Cinecittàssa kuvattuun elokuvaan. Laulajauran alkuajalta ovat muun muassa elokuvat Im schwarzen Rössl, jossa Robertino laulaa laulun ”Mamma”, ja tanskalainen elokuva Flemming på kostskole, jossa hän laulaa Schubertin ”Ave Marian”. Myöhemmältä ajalta on muun muassa elokuva Eroi di sabbia.
Suosituimmat levyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robertinon nuoruusajan levyistä ilmestyi syksyllä 2004 uusi remasteroitu cd (MGM40) Kaikki parhaat, Kultaiset vuodet, johon on koottu useita hänen 1960-luvun suosikkilaulujaan. Mukana ovat muun muassa ”O sole mio” ja ”Torna a Surriento”. Levy on julkaistu useissa maissa, ja muun muassa Islannissa se myi kultaa kahdessa viikossa. Myös Tanskassa se on ollut suosittu, ja sen myötä Robertino, joka uransa alkuvaiheiden johdosta on ollut aina erityisesti tanskalaisten suosikki, on uudelleen ollut usein nähty vieras Tanskassa. Ohjelmassa on usein ollut konsertteja ja esiintymisiä yhdessä 1960-luvun toisen italialaissuosikin, Tanskassa asuvan Dario Campeotton kanssa.
Vaikka Robertino ei juuri ole käynyt Suomessa 1960-luvun jälkeen, hän on kuitenkin laulanut koko ajan ja esiintyy vieläkin konserteissa eri puolella maailmaa. Hän on uransa aikana levyttänyt satoja lauluja kevyestä musiikista aina ooppera-aarioihin saakka, mutta ennen muuta hänet tunnetaan napolilaisten laulujen mahtavana tulkitsijana. Hänen 1990-luvun levytyksiään ovat esimerkiksi laulut ”Mattinata”, ”Musica proibita” ja ”Caruso”. Vuonna 2005 julkaistiin hänen levynsä Robertino Loreti, una voce, una leggenda. Levyllä on tulkinnat muun muassa lauluista ”Torna a Surriento”, ”Core 'ngrato”, ”Come prima”, ”Arrivederci Roma”, ”Vecchia Roma” ja ”White Christmas”. Useilla uusilla levyillä on myös joko hänen itse säveltämiään tai sanoittamiaan lauluja, kuten laulut ”Io vado via”, ”Monica” ja ”Roma d'estate” sekä Unicefille tehty ”Il grido del mondo”.
Robertinon haaveena uran alussa oli laulaa uusi koti monijäseniselle perheelleen. Haave toteutui jo vuonna 1961. 1960-luvun loppupuolella kotipaikka vaihtui Roomasta Rooman maaseudulle Marinoon Castelli romanin alueelle, jossa Robertinon naapureina olivat muun muassa Sophia Loren ja Marcello Mastroianni. Nykyiseen kotiinsa upouudelle asuinalueelle Palestrinaan, Rooman lähistölle, Robertino muutti perheineen vuonna 2007. Perheeseen kuuluu vaimo Maura, joka on ammatiltaan mikrokirurgi, ja teini-ikäinen poika Lorenzo. Aikaisemmasta avioliitosta olevat tytär Norma ja poika Francesco ovat jo aikuisia. Lastenlapsia on kaksi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.robertinoloreti.eu/Inglese/Biografia_English.asp
- ↑ Robertino Loreti robertinoloreti.eu. Viitattu 20.2.2014.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1962, s. 308–310. Helsinki: Otava, 1961.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Roberto Loreti Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Robertino (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||
