Richard Halliburton

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Richard Halliburton
Syntynyt 9. tammikuuta 1900
Brownsville, Tennessee,Yhdysvallat
Kuollut 24. maaliskuuta 1939 (38 vuotta)
Tyyni valtameri
Ammatti Kirjailija Journalisti

Richard Halliburton (s. 9. tammikuuta 1900 – katosi 24. maaliskuuta 1939) oli amerikkalainen lehtimies ja maailmankulkuri. Luonteeltaan hän oli kuuluisan huoleton hetkessä eläjä ja hedonisti, eräänlainen uuden ajan epikurolainen.

Halliburton oli rikkaan miehen poika, joka suoritti Princetonin yliopistossa vuonna 1921 Master of Arts –tutkinnon (vastaa filosofian maisterin tutkintoa Suomessa) parhain arvosanoin, mutta huolettoman kulkuriluonteensa johdosta rupesi piankin freelancer -lehtimieheksi.

Hänestä tuli maailmankansalainen ja -kulkuri, jonka matkat veivät “RUHTINAALLISELLE RETKELLE ROMANTIIKAN MAILLE“, kuten hän nimesi tunnetuimman kirjansa. Hänen ehkä kuuluisin tempauksensa oli kokeilla surmanhyppyä maya-kansan uhrilähteeseen Guatemalassa, mistä tempusta hän selvisi niukin naukin hengissä.

Myöhemmin hänen uteliaisuutensa vei hänet mm. Gibraltarin vankiloihin, joista pois pääseminen olikin työn takana.

Halliburton kirjoitti useitakin matkakirjoja; niistä on suomennettu ainakin Ruhtinaallinen retki romantiikan maille ja Lentävä matto.

Vuonna 1936 Stalin valitsi juuri Halliburtonin siksi ulkomaalaiseksi toimittajaksi, jonka päästi Neuvostoliittoon kiillottamaan jo alkaneiden sisäisten puhdistusten likaamaa kilpeään.

Tietenkin amerikkalaiselle näytettiin vain kulisseja ja haastattelutkin olivat tarkkaan valmisteltuja.

Halliburton onnistui löytämään Sverdlovskista kurkkusyövän runteleman entisen paikallisen puoluekomissaari Pjotr Jermakovin, viimeisen vielä elossa olevan tsaariperheen pyöveleistä.

Tämä kertoi Halliburtonille koko kaamean tarinan alusta loppuun, joskin myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet hänen liioitelleen pahan kerran, itse asiassa säveltäneen tarinan suurelta osin omasta päästään.

Tähän viittaa mm se, että hän väitti koko kymmenpäisen murhattujen joukon tulleen poltetuksi kahdessa vuorokaudessa kokonaan tuhkaksi bensiinin ja rikkihapon avulla. Väite osoittautui patologien mukaan fysikaaliseksi mahdottomuudeksi – etenkin kun Jermakov väitti jopa hampaidenkin palaneen tuhkaksi. Sitä ei aina tapahdu edes krematorioiden valvotuissa oloissa, saati pakkovankien hoitamalla avoroviolla. Tuhkan Jermakov sanoi levittäneensä arolla tuuleen auton lavalta käsin lapioiden. Tämäkin osoittautui täydeksi valheeksi. Totuuden kaivoi esiin venäläinen kirjailija Geli Rjabov joka sai teloitusta johtaneen Jakov Jurovskin pojalta hiilipaperikopion alkuperäisestä Trotskille laaditusta salaisesta teloitusta käsitelleestä muistiosta.

Halliburton julkaisi tarinan Amerikassa “Tsaarin tappajan kuolinvuodelausuntona“, mutta tällä välin Sverdlovskissa Jermakov nousikin yllättäen kuolinvuoteeltaan. Hän kuoli vasta samoihin aikoihin mestarinsa Stalinin kanssa eli vasta vuonna 1953.

Kyltymätön seikkailija Halliburton katosi jäljettömiin Hongkongista San Franciscoon matkalla olleen vanhan kiinalaisen rahtilaivan tuhoutuessa taifuunin kourissa maaliskuussa 1939. Hänet julistettiin virallisesti kuolleeksi vasta vuonna 1964.

Halliburtonin kirjallinen tuotanto on varsin mittava, ja siitä on suomennettu vasta hyvin vähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kirjailijaesittelyt suomennettujen kirjojen taitteissalähde tarkemmin?
  • Robert K. Massie: Nicholas and Alexandra. Laurel Books Dell Publishing Co., Inc., New York, 1985. ISBN 0-440-36358-6. Kirja on ilmestynyt myös Tammen kustantamana Mirja Rutasen suomennoksena nimellä Nikolai ja Aleksandra vuonna 1987.