Reino Gikman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Reino Gikman (väärennettyjen henkilötietojen mukaan s. 27. maaliskuuta 1930 Ino, Terijoki) oli Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n Länsi-Euroopassa toimineen agentin käyttämä peitehenkilöllisyys. Gikmanin nimeä käyttäneellä agentilla eli illegaalilla oli Suomen passi, ja hän asui useita vuosia Suomessa esiintyen tällä nimellä. Agentti paljastui keväällä 1989.

Gikmanin valehenkilöllisyys oli peräisin vuonna 1952 tehdystä varkaudesta, kun neljä Suomen ortodoksisen kirkon luovutettuun Karjalaan jääneiden seurakuntien kirkonkirjaa varastettiin Kuopiossa sijainneesta varastosta. Gikman sai passinsa Suomen Moskovan suurlähetystöstä jo ennen Suomeen tuloaan. Hän saapui Suomeen 1966 ja työskenteli sitten useissa eri työpaikoissa muun muassa Suomalaisen kirjakaupan palveluksessa.

Vuonna 1968 "Gikman" meni naimisiin Martta Niemisen kanssa. Martta Nieminen oli KGB:n luoma keksitty henkilö. Hänet oli merkitty syntyneeksi 21. helmikuuta 1939 Uudellakirkolla. Heille "syntyi" 1969 poika Düsseldorfissa. Myös tämä John Robert Gikman oli keksitty henkilö.[1]

"Gikman" asui vuodesta 1979 alkaen Wienissä ja työskenteli raporttien mukaan YK:n palveluksessa Pariisissa. Hän katosi Wienistä kesäkuussa 1989. Amerikkalainen Neuvostoliiton hyväksi työskennellyt vakooja Felix Bloch, joka työskenteli Wienissä 1980–1987 paljastui 27. huhtikuuta 1989, kun hänen ja "Gikmanin" välistä puhelinkeskustelua salakuunneltiin.

Suojelupoliisi paljasti syksyllä 1970 Suomessa asuneen ortodoksipastori Vladimir Tsvetkovin, joka oli KGB:n toimeksiannosta kopioinut ja myös täydentänyt salaa ortodoksisten seurakuntien kirkonkirjoissa olleita henkilötietoja sekä välittänyt KGB:lle tietoja etenkin ulkomaille muuttaneista henkilöistä. Näiden tietojen avulla oli sitten rakennettu valehenkilöllisyyksiä KGB:n agenteille.[2]

Gikmanin ohella vastaavia KGB:n luomia valehenkilöllisyyksiä olivat ainakin Olavi Toivonen (s. 5. elokuuta 1927, henkilöllisyyttä käytettiin 1960-luvulla) ja Veikko Pöllänen (henkilöllisyys käytössä 1980-luvun alussa).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009, 97
  2. Pohjonen 2000, 332-339
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Reino Gikman