Reggiane Re.2000

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruotsin kuninkaallisten ilmavoimien käyttämä Reggiane Re.2000 museoituna Linköpingissä Ruotsin ilmavoimien ilmailumuseossa.
Piirustus.

Reggiane Re.2000 Falco I on italialaisvalmisteinen torjuntahävittäjä. Konetyyppi kehitettiin hieman ennen toista maailmansotaa, ja sen ensi lento tapahtui vuonna 1938. Sen valmistanut Reggiane oli Caproni-yhtymän tytäryhtiö.[1] Caproni ei itse suunnitellut eikä valmistanut hävittäjälentokoneita. Re.2000 oli mäntämoottorihävittäjä, jonka potkuria pyöritti tähtimoottori, ja se oli valmistajansa tuotantomallien (Re.2000-2005) ensimmäinen. Se oli aikailaisiinsa verrattuna sekä lento-ominaisuuksiltaan että suorituskyvyltään erinomainen.[2] Kone oli huippunopeudeltaan (530 km/h) nopeimpia ennen sodan alkua valmistuneista. Lakikorkeus oli 10 500 metriä ja enimmäistoimintamatka 1 400 kilometriä. Koneessa oli kuitenkin vain kevyehkö aseistus, johon kuului vain kaksi 12,7 millimetrin konekivääriä yläpuolella eturungossa.[3]

Italia ei hyväksynyt tyyppiä laajamittaiseen tuotantoon eikä aluksi Regia Aeronautican lentokalustoksi. Ilmeisesti Piaggio P.XI -moottori ei ollut kovin varmatoiminen, alitehoinen se ei kuitenkaan suinkaan ollut, sillä jo perusversion teho oli 985 hevosvoimaa. Sen sijaan sekä Ruotsi että Unkari ostivat sitä omien ilmavoimiensa kokomittoihin suhteutettuna suurin määrin. Unkarissa tyyppi tunnettiin nimellä Heja (suom. 'haukka').[4] Fiat CR.42 käytti samaa ”Haukka”-nimitystä (italiaksi Falco). Pieni määrä Re.2000-koneita päätyi Italian ilmavoimien käyttöön, ja siitä tehtiin pääasiassa rynnäköintiin soveltuva. Moottorista valmistettiin paranneltu 1 025 hevosvoiman tehon antanut versio P.XI bis, ja sen polttoainetilavuutta kasvatettiin. Siten toimintamatka kasvoi ja rynnäköinnissä voitiin paremmin käyttää pommeja.[5]

Toinen yhtäläisyys liittyy konetyypin muotoprofiiliin, joka on hämmästyttävän samankaltainen kuin amerikkalaisen Seversky P-35:n.

Moottori oli Piaggio P. XI RC.40 -tyypin tähtimoottori. Alkuversio tuotti tehoa 985 hevosvoimaa eli 735 kW. Parannetun XIbis -version tarjoama tehontuotto oli 1 025 hevosvoimaa (764 kW).[6]

Valmistusmäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiin valmistettiin 60 kappaletta, sekä Unkariin 70 lentokonetta. Italiaan valmistui noin 1½ - 2 lentokonelaivueen verran eli 27 koneyksilöä. Lisäksi Unkarissa tuotettiin vajaat 200 hävittäjäkonetta lisenssillä ja ranskalaisella Gnome-Rhône 14K -moottorilla varustettuja,.[7]

Ruotsi käytti omia Reggiane Re.2000 -hävittäjiään sota-ajan päättymiseen, vuoteen 1945 asti. Chantin mukaan käytön lopettaminen olisi tapahtunut vuonna 1946. Käytöstä poiston syynä lienee ollut varaosien saannin vaikeus Italiasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Humble, Richard: Toisen maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) ISBN 951-0-07838-7 (Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo)
  • Chant, Chris: II Maailmansodan lentokoneet, Karisto, 2008, Hämeenlinna (suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5025-4 (Alkuteos: Amber Books, 1999)
  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to Axis Aircraft of World War II. Hamlyn, 1984. ISBN 1-85152-966-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mondey 2002: s .232
  2. Humble 1976: s. 36
  3. Chant 2002: s. 279
  4. Humble 1976: s. 38-39
  5. Chant 2002: s. 279
  6. Chant 2002 s. 279
  7. Chant 2002: s. 279