Rantaorvokki
Wikipedia
| Rantaorvokki | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Viola persicifolia Schreb. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Rantaorvokki (Viola persicifolia, myös V. stagnina) on vaaleakukkainen orvokki. Se on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[1] Rantaorvokki on Akaan nimikkokasvi.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Rantaorvokki kasvaa 10–25 korkeaksi. Haarovasta juurakosta kohoava varsi on pysty ja harvahaarainen. Nyhälaitaiset lehdet ovat kapean herttamaisia tai kapeanpuikeita ja noin 2,5 kertaa leveytensä pituisia. Lehtiruodin yläosa on kapeasti siipipalteinen. Kukka on yleensä valkoinen tai joskus vaaleansininen. Kukan kannus on käyrä ja suippokärkinen. Rantaorvokki kukkii kesä-heinäkuussa.[3]
Rantaorvokin voi sekoittaa aho-orvokin (V. canina) valkokukkaisiin muotoihin, mutta muuten laji erottuu muista Suomessa tavattavista orvokkilajeista kukkansa perusteella.[4]
[muokkaa] Levinneisyys
Rantaorvokkia kasvaa Alppeilta itään Keski-Venäjälle saakka. Muualla Keski- ja Länsi-Euroopassa lajia tavataan paikoitellen harvinaisena. Suomen lähialueilla rantaorvokkia tavataan Keski- ja Etelä-Ruotsista, Virosta ja Venäjän Karjalasta. [5] Suomessa rantaorvokkia tavataan harvinaisena maan eteläosista. Yleisin se on Kokemäenjoen vesistöalueella ja Ahvenanmaalla. Pohjoisimmat esiintymispaikat ovat Pohjois-Karjalassa. Laji on kadonnut useilta kasvupaikoiltaan Suomessa ja Pohjois-Euroopassa.[4]
[muokkaa] Elinympäristö
Rantaorvokki viihtyy jokien ja järvien tulvavyöhykkeiden sorakoilla, tulva- ja merenrantaniityillä, kalliopainannelampareissa ja laidunrannoilla. Lajin kasvupaikoille on tyypillistä kevättulvien aiheuttama kasvupaikkojen avoimuus ja vähäinen kilpailu. Suomessa lajin kasvupaikkoja uhkaavat ennen kaikkea vesistöjen säännöstely, mutta myös rantarakentaminen ja laidunnuksen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[4]
[muokkaa] Lähteet
- Ranta, Pertti: Rantaorvokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 269.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut kasvilajit Viitattu 12.6.2009.
- ↑ Tietoa nimikkolajeista Akaa
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 160.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Ranta 1997, s. 269.
- ↑ Den virtuella floran (ruots.) Viitattu 12.6.2009.
