Rantaorvokki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Rantaorvokki
Viola stagnina1.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Orvokkikasvit Violaceae
Suku: Orvokit Viola
Laji: persicifolia
Kaksiosainen nimi
Viola persicifolia
Schreb.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Rantaorvokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rantaorvokki Commonsissa

Rantaorvokki (Viola persicifolia, myös V. stagnina) on vaaleakukkainen orvokki. Se on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu laji.[1]

Rantaorvokki on toinen Akaan nimikkokasveista.[2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaorvokki kasvaa 7–25 senttimetriä korkeaksi. Haarovasta juurakosta kohoava varsi on pysty ja harvahaarainen. Nyhälaitaiset lehtilavat ovat kapean herttamaisia tai kapeanpuikeita ja noin 2,5 kertaa leveytensä pituisia. Lehtilavan tyvi on tylppä ja epämukainen, nyhähampaat ovat ulkonevia. Lehtiruodin yläosa on kapeasti siipipalteinen. Lehden korvakkeet ovat noin 1 cm pituisia, kapeanpuikeita, lähes ehythampaisia tai harvaan ripsihampaisia sekä lehtiruodin pituisia tai sitä lyhyempiä. Kukka on yleensä valkoinen tai joskus vaaleansininen. Ylemmät terälehdet ovat pyöreäkärkisiä ja vähän leveyttään pitempiä. Kukan pussimainen kannus on vihertävä, käyrä ja suippokärkinen. Rantaorvokki kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[3]

Rantaorvokin voi sekoittaa aho-orvokin (V. canina) valkokukkaisiin muotoihin, mutta muuten laji erottuu muista Suomessa tavattavista orvokkilajeista kukkansa perusteella.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaorvokkia kasvaa Ranskan Alpeilta itään Keski-Venäjälle saakka. Muualla Keski- ja Pohjois-Euroopan eteläosissa lajia tavataan paikoitellen harvinaisena. Suomen lähialueilla rantaorvokkia tavataan Keski- ja Etelä-Ruotsista, Virosta ja Venäjän Karjalasta.[5] Suomessa rantaorvokkia tavataan harvinaisena maan eteläosista. Yleisin se on Kokemäenjoen vesistöalueella ja Ahvenanmaalla. Pohjoisimmat esiintymispaikat ovat Pohjois-Karjalassa. Laji on kadonnut useilta kasvupaikoiltaan Suomessa ja Pohjois-Euroopassa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rantaorvokki viihtyy jokien ja järvien tulvavyöhykkeiden sorakoilla, tulva- ja merenrantaniityillä, kalliopainannelampareissa ja laidunrannoilla. Lajin kasvupaikoille on tyypillistä kevättulvien aiheuttama kasvupaikkojen avoimuus ja vähäinen kilpailu. Suomessa lajin kasvupaikkoja uhkaavat ennen kaikkea vesistöjen säännöstely, mutta myös rantarakentaminen ja laidunnuksen loppumisesta seurannut kasvupaikkojen umpeenkasvu.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ranta, Pertti: Rantaorvokki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 269.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut kasvilajit Viitattu 3.3.2011.
  2. Akaan kaupungin nimikkolajit Viitattu 3.3.2011.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 160.
  4. a b c Ranta 1997, s. 269.
  5. Den virtuella floran: Strandviol (ruots.) Viitattu 3.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]