Pyhä Apollonia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhä Apollonia (maalaus: Francisco de Zurbarán 1598–1664)

Pyhä Apollonia Aleksandrialainen (k. n. 249 Aleksandria, Egypti) oli kristitty marttyyri, jota sekä katolinen että ortodoksinen kirkko kunnioittavat pyhimyksenä. Perimätiedon mukaan Apolloniaa kidutettiin uskonsa takia kiskomalla häneltä hampaat suusta. Tämän takia Pyhästä Apolloniasta on tullut hammaslääkäreiden ja suuhygienistien suojeluspyhimys. Myös hammaskipua kärsivät kääntyvät hänen puoleensa. Pyhän Apollonian liturginen muistopäivä on 9. helmikuuta.

Renessanssin ja barokin taiteessa 1400- ja 1500-luvuilla Pyhän Apollonian tarina oli suosittu maalausten aihe.[1]

Hagiografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Apollonian hammas relikvaariossa Porton katedraalissa Portugalissa

Pyhän Apollonian marttyyrikuolemasta kertoo Eusebios Kesarealaisen (265-340) Historia ecclesiastica. Se lainaa Pyhän Diogenes Aleksandrialaisen (k. 264) lähettämää kirjettä, missä Pyhän neitsyen Apollonian vangitseminen ja surma kerrotaan. Diogeneksen mukaan vuonna 248 Aleksandriassa puhkesi kristittyjen vaino. Monia, jotka seurasivat Kristusta, ruoskittiin tai kivitettiin, eivätkä edes heikoimmat välttäneet pakanoiden raivoa. Muiden joukossa pidätettiin Apollonia, joka oli levittänyt evankeliumin sanomaa kaupungissa. Apollonia oli jo vanhus, mutta ikonografiassa hänet kuvataan nuorena neitsyenä. Vangitsijat kiskoivat häneltä hampaat ja uhkasivat heittää hänet tuliseen pätsiin, ellei hän kiellä uskoaan. Tällöin Apollonia riistäytyi vangitsijoidensa käsistä ja heittäytyi itse liekkeihin saaden surmansa.[2]

Pyhän Apollonian ja eräiden muiden pyhien elämäkerrat ovat herättäneet kysymyksiä itsemurhan oikeutuksesta. Pyhä Augustinus (354430) pohtii kirjassa Jumalan valtio, onko luvallista tehdä itsemurha jotta välttäisi tekemästä syntiä. Hän kysyy: "eikö ole parempi tehdä häpeällinen synti, joka on katumalla korjattavissa, kuin sellainen rikos, joka ei jätä sijaa pelastuksen tuottavalle katumukselle?" Augustinus kuitenkin toteaa, ettei tohdi lausua mitään harkitsematonta arviota pyhistä naisista, jotka ovat vainon aikana tehneet itsemurhan välttyäkseen väkivallalta. [3]

Kultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhän Apollonia Aleksandrialaisen kultti yleistyi idässä ja levisi Eurooppaan. Lukuisia kirkkoja ja alttareita pyhitettiin hänen muistolleen etenkin Italiassa, Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa esimerkkeinä Antwerpen, Liege, Bryssel, Köln, Mechelen, Mantova, Pisa, Napoli ja Rooma.[1] Pyhä Apollonia on myös kahden italialaisen kunnan (Ariccia ja Cuccaro Monferrato) ja belgialaisen kylän (Elst) suojeluspyhimys.

Italiassa Pyhän Apollonia Aleksandrialaisen marttyyrikertomus sai aikaan toisen tarinan Pyhästä Apolloniasta, tällä kertaa senaattori Apolloniuksen tyttärestä, jonka paavi myös julisti pyhimykseksi. Myös häntä kidutettiin uskonsa tähden kiskomalla hampaita, kunnes keisari itse katkaisi miekalla Apollonian pään.[1] Kertomukset näistä kahdesta marttyyrista, toinen egyptiläinen ja toinen roomalainen, sekoittuivat kansantarinoissa. Kertomus roomalaisesta Apolloniasta luultavasti edisti Apollonian pyhäinjäännösten, lähinnä hampaiden ja leukaluun palasten, kertymistä roomalaisiin kirkkoihin kuten Santa Maria in Trastevere tai San Lorenzo fuori le mura. [1]

Pyhän Apollonian kultti muuttui Italiassa niin suosituksi, että sen kerrotaan olleen liikaa paavi Pius VI:lle (17751799). Hän yritti hillitä pyhimysten reliikkeihin kohdistuvaa ylenmääräistä palvontaa ja määräsi takavarikoitavaksi kaikki palvonnan kohteena olevat Pyhän Apollonian hampaat. Niitä kertyi kolme kiloa painava säkillinen, jonka paavi antoi heittää Rooman läpi virtaavaan Tevereen.[2]

Pyhä Apollonia on ainakin Saksassa toisinaan luettu yhdeksi neljästätoista hädässä auttajasta. He ovat pyhimyksiä, joita kunnioitetaan katolisessa kirkossa auttajina ja suojelijoina erilaisia tauteja vastaan.[1] Ryhmä muotoutui 1300-luvulla Reininmaalla Mustan surman aiheuttaman epidemian seurauksena.

Ikonografiassa Pyhä Apollonia kuvataan nuorena neitona. Hän pitää kädessään hammaslääkärin pihtejä, joissa on hammas. Myös palmu ja lilja ovat hänen tunnuksiaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Magistri, Alberto: Apollonia di Alessandria nella leggenda e nell’arte. ChirOrale. Rivista di Chirurgia Orale, 2004, s. 19–21. Artikkelin verkkoversio. (italiaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Magistri, Alberto: Apollonia di Alessandria nella leggenda e nell’arte. ChirOrale. Rivista di Chirurgia Orale s. 19–21, 2004. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c Borrelli, Antonio: Sant' Apollonia Vergine e martire Santi Beati. Viitattu 22.12.2020.
  3. Augustinus: Jumalan valtio, s. 70–71. Ensimmäinen kirja, luvut XXV–XXVI. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Wsoy, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]