Poimulehdet
| Poimulehdet | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Poimulehtien levinneisyys | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Poimulehdet Wikispeciesissä |
Poimulehdet (Alchemilla) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Poimulehdet lisääntyvät apomiktisesti eli siitoskatoisesti, minkä takia niistä on kehittynyt monia hiukan toisistaan eroavia lajeja.[1]
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Poimulehdet kasvavat 5–70 cm korkeaksi. Pienimmät lajit kasvavat tuntureilla. Maavarsi on paksu ja puutunut. Lehdet ovat halkaisijaltaan 5–15 cm, pyöreähköjä tai munuaisen muotoisia, piparkakkureunaisia ja poimullisia. Varsissa ja lehtiruodeissa kasvaa lajista riippuen jäykkiä tai silkinpehmeitä karvoja. Pienet kellanvihreät kukat kasvavat tiheinä viuhkoina – kukinnon muoto on myös lajeja toisistaan erottava tekijä.
Poimulehdet erittävät lehtiensä pinnalle juuripaineen avulla vesipisaroita, joilla on uskottu olevan myyttisiä voimia. Nimi Alchemilla viittaakin alkemiaan.
Levinneisyys [muokkaa]
Useimpia poimulehtilajeja tavataan Euroopan ja Aasian viileillä ja lauhkeilla alueilla, mutta joitakin esiintyy myös Afrikan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan vuoristoissa.
Elinympäristö ja lajit [muokkaa]
Poimulehdet kasvavat monilla erilaisilla paikoilla. Koko maailmassa tunnetaan noin 300 poimulehtilajia. Suomessa lajeja kasvaa ainakin 26.
Suomessa lajeista useimmat ja yleisimmät kasvavat niityillä, kedoilla, pihoilla, pientareilla ynnä muilla avoimilla valoisilla paikoilla. Yleisimpiä näistä ovat hakamaapoimulehti (Alchemilla subcrenata), laidunpoimulehti (A. monticola) ja piennarpoimulehti (A. vulgaris). Useimmat Suomen poimulehdistä ovat muinais- tai uustulokkaita. Jotkin lajeista esiintyvät vain itärajan tuntumassa sotatulokkaina, esimerkiksi puolikuupoimulehti (A. semilunaris), sotapoimulehti (A. polemochora), suppilopoimulehti (A. cymatophylla) ja vjatkanpoimulehti (A. leiophylla). Muutamat poimulehdet kuuluvat Suomen alkuperäislajistoon ja niiden kasvupaikkoja ovat mm. kosteat niityt, lehdot ja lähteiköt. Poikkeavimman näköisin poimulehdistä on Pohjois-Lapissa kasvava tunturipoimulehti (A. alpina), jonka lehdet ovat kokonaan sormijakoiset.
Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) on erityisen kookas ja leveäkukintoinen eteläeurooppalainen laji, jota viljellään koristekasvina ja käytetään leikkokukkana.
Poimulehtilajeja [muokkaa]
- Hakamaapoimulehti (Alchemilla subcrenata)
- Harmaapoimulehti (Alchemilla glaucescens)
- Harvahammaspoimulehti (Alchemilla borealis)
- Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)
- Kaljuvarsipoimulehti (Alchemilla glabricaulis)
- Keräpääpoimulehti (Alchemilla glomerulans)
- Korvakepoimulehti (Alchemilla auriculata)
- Kuolanpoimulehti (Alchemilla kolaensis)
- Laidunpoimulehti (Alchemilla monticola)
- Laskospoimulehti (Alchemilla plicata)
- Lähteikköpoimulehti (Alchemilla glabra)
- Munuaispoimulehti (Alchemilla murbeckiana)
- Nyppypoimulehti (Alchemilla gibberulosa)
- Piennarpoimulehti (Alchemilla acutiloba)
- Punatyvipoimulehti (Alchemilla filicaulis)
- Puolikuupoimulehti (Alchemilla semilunaris)
- Pyökkipoimulehti (Alchemilla xanthochlora)
- Pyöröpoimulehti (Alchemilla propinqua)
- Ruotsinpoimulehti (Alchemilla subglobolosa)
- Seitsenkulmapoimulehti (Alchemilla heptagona)
- Silkkipoimulehti (Alchemilla micans)
- Sotapoimulehti (Alchemilla polemochora)
- Suppilopoimulehti (Alchemilla cymatophylla)
- Sykeröpoimulehti (Alchemilla hirsuticaulis)
- Terävälovipoimulehti (Alchemilla wichurae)
- Tummasuonipoimulehti (Alchemilla baltica)
- Tunturipoimulehti (Alchemilla alpina)
- Tylppähammaspoimulehti (Alchemilla samuelssonii)
- Vastakarvapoimulehti (Alchemilla sarmatica)
- Vjatkanpoimulehti (Alchemilla leiophylla)
Käyttötarkoitukset [muokkaa]
Poimulehteä viljellään puutarhoissa koristekasvina sekä syötäväksi salaattikasvina. Poimulehdelllä voidaan myös värjätä lankoja kellanvihreiksi. Lääkekäytössä poimulehteä on käytetty erityisesti erilaisten lievien naistenvaivojen hoidossa.
Lähteet [muokkaa]
- Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Feilberg, Jon, Overgaard, Christensen, Jens: Kielo ja Kissankello. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23225-4.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Hämet-Ahti et al. 1998 s. 258
Aiheesta muualla [muokkaa]
