Poimulehdet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Poimulehdet
Alchemilla mollis HRM1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Poimulehdet Alchemilla
L.
Levinneisyyskartta
Poimulehtien levinneisyys
Poimulehtien levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Poimulehdet Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Poimulehdet Commonsissa
Tunturipoimulehti (Alchemilla alpina)

Poimulehdet (Alchemilla) on ruusukasvien heimoon kuuluva kasvisuku. Poimulehdet lisääntyvät apomiktisesti eli siitoskatoisesti, minkä takia niistä on kehittynyt monia hiukan toisistaan eroavia lajeja.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poimulehdet kasvavat 5–70 cm korkeaksi. Pienimmät lajit kasvavat tuntureilla. Maavarsi on paksu ja puutunut. Lehdet ovat halkaisijaltaan 5–15 cm, pyöreähköjä tai munuaisen muotoisia, piparkakkureunaisia ja poimullisia. Varsissa ja lehtiruodeissa kasvaa lajista riippuen jäykkiä tai silkinpehmeitä karvoja. Pienet kellanvihreät kukat kasvavat tiheinä viuhkoina – kukinnon muoto on myös lajeja toisistaan erottava tekijä.

Poimulehdet erittävät lehtiensä pinnalle juuripaineen avulla vesipisaroita, joilla on uskottu olevan myyttisiä voimia. Nimi Alchemilla viittaakin alkemiaan.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimpia poimulehtilajeja tavataan Euroopan ja Aasian viileillä ja lauhkeilla alueilla, mutta joitakin esiintyy myös Afrikan ja Pohjois- ja Etelä-Amerikan vuoristoissa.

Elinympäristö ja lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poimulehdet kasvavat monilla erilaisilla paikoilla. Koko maailmassa tunnetaan noin 300 poimulehtilajia. Suomessa lajeja kasvaa ainakin 26.

Suomessa lajeista useimmat ja yleisimmät kasvavat niityillä, kedoilla, pihoilla, pientareilla ynnä muilla avoimilla valoisilla paikoilla. Yleisimpiä näistä ovat hakamaapoimulehti (Alchemilla subcrenata), laidunpoimulehti (A. monticola) ja piennarpoimulehti (A. vulgaris). Useimmat Suomen poimulehdistä ovat muinais- tai uustulokkaita. Jotkin lajeista esiintyvät vain itärajan tuntumassa sotatulokkaina, esimerkiksi puolikuupoimulehti (A. semilunaris), sotapoimulehti (A. polemochora), suppilopoimulehti (A. cymatophylla) ja vjatkanpoimulehti (A. leiophylla). Muutamat poimulehdet kuuluvat Suomen alkuperäislajistoon ja niiden kasvupaikkoja ovat mm. kosteat niityt, lehdot ja lähteiköt. Poikkeavimman näköisin poimulehdistä on Pohjois-Lapissa kasvava tunturipoimulehti (A. alpina), jonka lehdet ovat kokonaan sormijakoiset.

Jättipoimulehti (Alchemilla mollis) on erityisen kookas ja leveäkukintoinen eteläeurooppalainen laji, jota viljellään koristekasvina ja käytetään leikkokukkana.

Poimulehtilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttötarkoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poimulehteä viljellään puutarhoissa koristekasvina sekä syötäväksi salaattikasvina. Poimulehdelllä voidaan myös värjätä lankoja kellanvihreiksi. Lääkekäytössä poimulehteä on käytetty erityisesti erilaisten lievien naistenvaivojen hoidossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Feilberg, Jon, Overgaard, Christensen, Jens: Kielo ja Kissankello. Porvoo: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23225-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämet-Ahti et al. 1998 s. 258

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]