Pikku G

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Henri Vähäkainu
Syntynyt 9. maaliskuuta 1987 (ikä 27)
Nurmijärvi
Taiteilijanimet Gee, Pikku G (ent.)
Aktiivisena 2003–
Tyylilajit rap, pop, R&B
Laulukieli suomi
Ammatit rap-artisti
Yhtyeet Coach Beats
Neon Tracks
Levy-yhtiöt Warner

Gee[1] (oikealta nimeltään Henri Vähäkainu,[2] s. 9. maaliskuuta 1987 Nurmijärvi)[2] on entinen suomalainen rap-artisti, joka tuli julkisuuteen vuonna 2003 taiteilijanimellä Pikku G Räjähdysvaara-levyllään. Hänen esikoisalbuminsa on ensimmäinen suomenkielinen platinaa myynyt hip hop -levy ja oli vuoden 2003 myydyin äänite Suomessa. Seuraavana vuonna ilmestynyt toinen albumi Suora lähetys myi niin ikään platinaa. Myöhemmin Vähäkainu on tuottanut muita artisteja Coach Beats -tuottajaryhmässä.

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henri Vähäkainu voitti 15-vuotiaana eli vuonna 2002 silloisen Radiomafian, nykyisen YleX:n, järjestämän Rockin' Da North -demokilpailun, jonka palkintona hän pääsi studioon Rockin da North -ryhmän kanssa.[3] RDN-ryhmä nimitti häntä Pikkujäbäksi, mistä muodostui taiteilijanimi Pikku G (G tarkoittaa hänen breakdance/dj-nimeään Genetic). [3]

Hänestä julkaistiin kirja Pikku G (Tammi 2004) jonka kirjoitti toimittaja Carla Ahonius. Pikku G valittiin vuonna 2004 vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.[4]

Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Henri Vähäkainu oli Matti Vanhasen tukijoukoissa.lähde? Hän oli ehdolla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Keskustan listoilla. Eduskuntavaalien alla järjestetyissä nuorisovaaleissa Vähäkainu oli koko Suomen toiseksi suosituin ehdokas[5] heti Juha Miedon jälkeen. Itse eduskuntavaaleissa hän sai 691 ääntä ja jäi valitsematta eduskuntaan.[6]

Henri Vähäkainu tuottaa muita artisteja Coach Beats -nimisessä tuottajaryhmässään. Ryhmä perustettiin vuonna 2005 ja se on tehnyt kappaleita joillekin kotimaisille rap-yhtyeille ja -artisteille kuten Kapasiteettiyksikölle ja Travis Biclelle. Toukokuussa 2008 Vähäkainu ilmoitti tekevänsä paluun musiikkimarkkinoille käyttäen taiteilijanimeä Gee.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 Vähäkainu syyllistyi törkeään rattijuopumukseen, josta hänet tuomittiin 45 päivän ehdolliseen vankeuteen.[8] Vuonna 2010 hänet tuomittiin huumausainerikoksesta sakkoihin, koska hän oli saattanut kokaiinin myyjän ja joukon käytöstä kiinnostuneita yhteen.[9]

Vähäkainu on helluntailaisesta perheestä.[10]

Gee opiskeli audiovisuaalista viestintää Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa. Vähäkainu työskentelee markkinointijohtajana AppGyver-yhtiössä, joka on keskittynyt erilaisten mobiiliapplikaatioiden ohjelmointiin.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Shala la la" (2003)
  • "Romeo ja Julia" (mukana Sophie) (2003)
  • "Me ollaan nuoriso" (2003)
  • "Kylki kyljessä" (2004)
  • "Valta lapsille" (2004)
  • "Stara" (2004)
  • "Mr. Coolness" (mukana Roni) (2008)
  • "Mestari on takas" (2008)

Videot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Shala la la (2003)
  • Me ollaan nuoriso (2003)
  • Kylki kyljessä (2004)
  • Valta lapsille (2004)

Vierailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • GodFm – "Hän on" (mukana Gee) (2009)
  • Juan Muteniac – "Rakastan" (mukana Gee) (2010)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pikku G tekee paluun Iltalehti. 19.5.2008. Viitattu 23.4.2013.
  2. a b Pikku G eduskuntavaaliehdokkaana Yle. 6.4.2010. Viitattu 5.5.2014.
  3. a b Carla Ahonius, Pikku G, kustannusosakeyhtiö Tammi
  4. Vuosien varrella palkitut Vps.positiivarit.fi. Viitattu 29.8.2009.
  5. Nuorisovaaleissa keskusta suosituin 14.3.2007. Yle. Viitattu 4.5.2014.
  6. Vahvistettu tulos. Kaikkien ehdokkaiden äänimäärät ja vertausluvut vaalipiireittäin ja puolueittain eduskuntavaaleissa 2007 (valituksi tulleet merkitty *:llä) (Exel) 28.3.2007. Tilastokeskus. Viitattu 4.5.2014.
  7. Pikku G tekee paluun Iltalehti. 19.5.2008. Viitattu 20.5.2008.
  8. Pikku G sai tuomion törkeästä rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 10.9.2009. Viitattu 4.5.2014.
  9. Kokaiinin levittäminen toi Pikku G:lle sakot Helsingin Sanomat. 30.3.2010. Viitattu 4.5.2014.
  10. Rinne, Jaana: Pikku G City-lehti. 2005. Viitattu 25.5.2008.
  11. Pikku G IFPI. Viitattu 9.2.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]