Pikku-uikku

Pikku-uikku
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata Luokka: Linnut Aves Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes Heimo: Uikut Podicipedidae Suku: Pikku-uikut Tachybaptus Laji: ruficollis
Kaksiosainen nimi
Tachybaptus ruficollis (Pallas, 1764)
Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisaluueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla, ympärivuotinen vihreällä.
Katso myös
Pikku-uikku Wikispeciesissä   Pikku-uikku Commonsissa

Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.

Koko ja ulkonäkö

Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin pieni: sen pituus on 25–29 cm, siipien kärkiväli 40 cm ja paino 120–300 g. Kesäpuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula. Alaperä on vaalea, mikä näkyy etenkin katsottaessa lintua takaa. Talvella pikku-uikun väritys on tummahko, posket ruskeammat.

Levinneisyys

Pikku-uikun pesimäaluetta on Eurooppa, Afrikka ja Aasia Uuteen-Guineaan asti. Siellä missä pesimäjärvi jäätyy, pikku-uikut muuttavat talveksi merenrantaan tai avoveden luo. Suomessa laji on erittäin vähälukuinen esiintyen siellä täällä Etelä-Suomessa. Ainakin osa havainnoista koskee vain harhailijoita. 1990-luvun lopulla pesiviä pareja arvioitiin olevan 5–20. Euroopan pesimäkanta on 75 000 – 100 000 paria, joista Britteinsaarilla 5 000 – 10 000. Venäjän kanta on 500 – 5 000 ja Turkin 5 000 – 50 000 paria.

Elinympäristö

Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevän kasvillisuuden keskellä järvien rannoilla. Hyvin piilotteleva ja jää helposti huomaamatta.

Ravinto

Pikku-uikku on hyvä sukeltaja ja pyydystää ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.

Lisää aiheesta

• Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6
• Pikku-uikku Lintukuva.fi -verkkopalvelussa