Piero della Francesca
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Piero di Benedetto de' Franceschi, tunnetaan paremmin nimellä Piero della Francesca (1416/1417 Sansepolcro – 12. lokakuuta 1492 Sansepolcro)[1], oli italialainen taidemaalari ja matemaatikko, renessanssin taiteen uranuurtaja. Hän työskenteli Firenzessä, Urbinossa, Ferrarassa ja Roomassa tekemässä tilaustöitä. Eniten kuitenkin Arezzossa ja synnyinkaupungissaan Sansepolcrossa (entinen Borgo San Sepulcro), missä hän vietti suurimman osan elämästään. Hän oli valon problematiikasta erityisesti kiinnostuneen Domenico Venezianon oppilas. Teoksista varsinkin Todellisen ristin legendaa leimaa uskonnollinen ankaruus ja rohkealla perspektiivin käytöllä saavutettu rakenteen selkeys.
Hän työskenteli erittäin hitaasti. Toisinaan taiteilijan isä joutui pyytelemään mesenaateilta anteeksi poikansa hitautta. Pieron taiteilijanura katkesi näön heikkenemiseen. Elämänsä loppupuolella hän kirjoitti tutkielmat De prospectiva pingendi (perspektiivi maalaustaiteessa) ja De quinque corporibus regularibus (viisi säännöllistä kappaletta), jossa hän esitti teostensa pohjalla olevat matemaattiset teoriat.
Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Urbinon herttuan Federicon ja tämän puolison muotokuvat, diptyykki (1465–1472), Uffizi, Firenze[2]
- Misericordia, polyptyykki (1444–1446), Museo Civico, Sansepolcro[3]
- Ylösnousemus, fresko (1450-luku), Museo Civico, Sansepolcro[3]
- San Giuliano, fresko (1454–1458), Museo Civico, Sansepolcro[3]
- San Ludovico di Tolosa, fresko (1460), Museo Civico, Sansepolcro[3]
- Madonna del Parto, fresco (1455–1465), Monterchi[3]
- Maria Maddalena, fresco (1460–1466), Arezzon tuomiokirkko[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tietojätti, 2. painos. Gummerus 1993
- Piero della Francesca in and around Arezzo, 2008
- Firenze ja Toscana. Tammi 2007
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piero della Francesca Wikimedia Commonsissa
- Piero della Francesca (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||
