Gentile da Fabriano
Cimabue
Arnolfo di Lapo
Nicola Pisano
Giovanni Pisano
Andrea Tafi (taiteilija)
Giotto
Pietro Lorenzetti (Pietro Laurati)
Andrea Pisano
Buonamico Buffalmacco
Ambrogio Lorenzetti (Ambruogio Laurati)
Pietro Cavallini
Simone Martini
Taddeo Gaddi
Andrea Orcagna (Andrea di Cione)
Agnolo Gaddi
Duccio di Buoninsegna
Gherardo Starnina
Lorenzo Monaco
Taddeo Bartoli
Jacopo della Quercia
Nanni di Banco
Luca della Robbia
Paolo Uccello
Lorenzo Ghiberti
Masolino da Panicale
Masaccio
Filippo Brunelleschi
Donatello
Giuliano da Maiano
Piero della Francesca
Fra Angelico
Leon Battista Alberti
Antonello da Messina
Alessio Baldovinetti
Fra Filippo Lippi
Andrea del Castagno
Domenico Veneziano
Gentile da Fabriano
Pisanello
Benozzo Gozzoli
Vecchietta (Francesco di Giorgio e di Lorenzo)
Antonio Rossellino
Bernardo Rossellino
Desiderio da Settignano
Mino da Fiesole
Lorenzo Costa
Ercole Ferrarese
Jacopo Bellini
Giovanni Bellini
Gentile Bellini
Cosimo Rosselli
Antonio del Pollaiuolo
Piero Pollaiuolo
Sandro Botticelli
Andrea del Verrocchio
Andrea Mantegna
Filippino Lippi
Bernardino Pinturicchio
Francesco Francia
Pietro Perugino
Luca Signorelli
Leonardo da Vinci
Giorgione da Castelfranco
Antonio da Correggio
Piero di Cosimo
Donato Bramante (Bramante da Urbino)
Giuliano da Sangallo
Antonio da Sangallo
Rafael
Giulio Romano
Pontormo
Andrea Sansovino
Lorenzo di Credi
Baldassare Peruzzi
Andrea del Sarto
Rosso Fiorentino
Jacopo Palma
Lorenzo Lotto
Sebastiano del Piombo (Sebastiano Viniziano)
Michelangelo Buonarroti
Gentile da Fabriano (oikealta nimeltään Gentile di Niccolo di Giovanni Massi), italialainen taidemaalari.[1] Syntyi (luultavasti) ennen vuotta 1370 lähellä Fabrianon kaupunkia. Hänen äitinsä kuoli pojan ollessa nuori ja isä, Niccolò di Giovanni Massi vetäytyi luostariin, jossa tämä kuoli vuonna 1385.
Nuori Fabriano työskenteli eri puolilla Italiaa, suurimmaksi osaksi Toscanassa. Vuonna 1408 hän työskenteli Venetsiassa. Hänen tuona aikana dogen palatsiin maalaama fresko on tuhoutunut. Siirryttyään Firenzeen hän maalasi kenties kuuluisimman teoksensa, Kuninkaiden kumarruksen 1423.
Kierreltyään eri puolilla Italiaa hän saapui lopulta Roomaan, jossa hän kuoli 1427 maalatessaan freskoa (tuhoutunut). Perimätiedon mukaan hänet olisi haudattu Firenzeen, mutta taiteilijan hauta koki useiden freskojensa kohtalon – se on kadonnut.
Fabrianon teokset edustavat goottilaista tyyliä. Fabrianon teoksissa on lyyristä uskonnollista tunnetta, jota sävyttää pehmeä viivarytmi, valoisat yksityiskohdat ja hienojen yksityiskohtien loistelias runsaus.
