Piennarpukinparta
| Piennarpukinparta | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tragopogon pratensis L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Piennarpukinparta Wikispeciesissä |
Piennarpukinparta eli pukinparta (Tragopogon pratensis) on Euroopassa kasvava keltakukkainen mykerökukkaiskasvi. Se on juureskasvina viljellyn kaurajuuren (Tragopogon porrifolius) lähisukulainen.
Ulkonäkö ja koko [muokkaa]
Piennarpukinparta on kaksivuotinen ja kasvaa 50–70 senttimetriä korkeaksi. Sillä on paksu pääjuuri. Varressa ja sen tyvellä on lukuisia pitkiä ja kapeita lehtiä. Varsilehdet ovat sepiviä, kouruisia ja suippokärkisiä. Piennarpukinparran 3–5 cm leveät vaaleankeltakukkaiset mykeröt ovat yksittäin varren haarojen päissä. Hedelmät ovat isoja lenninhaivenellisia pähkylöitä. [1]
Kasvi aukaisee kukkansa vain aamupäiväksi, mikä on antanut vaikutteita kansankielisiin nimiin, esimerkiksi englanninkielinen nimi Jack-go-to-bed-at-noon ("Jaakko menee nukkumaan keskipäivällä").
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
