Philippe Muller
Philippe Muller (s. 1946 Alsace[1]) on ranskalainen sellisti.[2]
Muller kasvoi Alsacessa sekä ranskalaisten että saksalaisten musiikkitraditioiden piirissä. Hän perusti vuonna 1970 pianotrion Jacques Rouvierin ja Jean-Jacques Kantorowin kanssa. Seitsemän vuoden ajan hän työskenteli Pierre Boulezin perustaman Ensemble Intercontemporainin kanssa. Vuonna 1979 hän seurasi omaa opettajaansa André Navarraa Pariisin konservatorion sellonsoiton opettajana.[2] Hänen muita opettajiaan olivat aikoinaan Paul Tortelier ja Mstislav Rostropovitš. Toimittuaan 35 vuoden ajan Pariisin konservatorion henkilökunnassa Muller siirtyi professorina Manhattan School of Musiciin.[3] Mestarikursseja hän on pitänyt muun muassa Kiotossa. Hän on esiintynyt enimmäkseen Euroopassa, mutta myös Kanadassa, Yhdysvalloissa, Latinalaisessa Amerikassa, Japanissa ja Koreassa.[2]
Mullerin ohjelmistoon ovat kuuluneet Johann Sebastian Bachin kaikki sellosarjat sekä musiikkia sellaisilta säveltäjiltä kuin Antonio Vivaldi, Ludwig van Beethoven, Johannes Brahms, Gabriel Fauré, Maurice Ravel, Bohuslav Martinů, Ivo Malec ja Michel Merlet. Mullerin soittama instrumentti on vuoden 1756 Gennaro Gagliano -sello.[2]
Oppilaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mullerin johdolla opiskelleita muusikoita:
- Sophia Bacelar[3]
- Emmanuelle Bertrand[3]
- Gautier Capuçon[2][3]
- Marc Coppey[3]
- Bruno Delepelaire[3]
- Henri Demarquette[3]
- Katharina Deserno[3]
- Ophelie Gaillard[3]
- Alexander Gebert[3]
- Friedrich Kleinhapl[3]
- Christian-Pierre La Marca[3]
- Yan Levionnois[3]
- Hee Young-lim[3]
- Dimitri Maslennikov[3]
- Edgar Moreau[3]
- Pablo de Naverán[3]
- Aurelien Pascal[3]
- Jérôme Pernoo[3]
- Xavier Phillips[2][3]
- Raphaël Pidoux[3]
- François Salque[3]
- Camille Thomas[3]
- Sung-won Yang[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- AllMusic: Philippe Muller (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
