Petopunkit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Petopunkit
Varroapunkki
Varroapunkki
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Alaluokka: Punkit Acarina
Ylälahko: Loispunkit Parasitiformes
Lahko: Petopunkit Mesostigmata
Canestrini, 1891
Alalahkoja
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Petopunkit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Petopunkit Commonsissa

Petopunkit (Mesostigmata) on loispunkkien (Parasitiformes) suuri lahko, jossa on yli 8000 lajia. Vaikka petopunkit kuuluvat taksonomisessa luokittelussa loispunkkeihin, ne eivät kuitenkaan yleensä ole parasiitteja, vaan petoja, jotka tappavat ravinnoksi käyttämänsä saaliseliöt. Vaikka ryhmään kuuluu myös monia loispunkkeja, sekä suomen että ruotsin kielessä koko Mesostigmata-lahkosta käytetään yleisnimitystä petopunkit (ruots. rovkvalster).[1] Lääketieteessä ryhmästä käytetään yleisesti myös vanhempaa tieteellistä nimeä Gamasina.[2]

Petopunkit ovat kooltaan tyypillisesti korkeintaan 0,5 mm, ja ne ovat usein lähes samankokoisia kuin saalislajinsa. Naaraat ovat yleensä suurempia kuin koiraat, ja kokoero korostuu kun naaraat valmistautuvat munintaan. Punkeilla on viisi erilaista kehitysastetta: muna-, toukka-, protonymfi-, deutonymfi- ja aikuisaste. Toukka-asteella punkeilla on vielä vain kolme raajaparia, mutta muilla kehitysasteilla niitä on neljä. Muodoltaan petopunkit ovat tavallisesti päärynämäisiä ja pinnaltaan ne ovat kiiltävänhohtoisia. Väritykseltään petopunkkilajit ovat varsin vaihtelevia; niitä on lähes valkoisista ruskeanpunaisiin.[3]

Punkkien leuat ovat kehittyneet voimakkaiksi, jotta ne voivat tarttua tehokkaasti saaliseläimeen. Leuoissa on syömistä varten imevät suuosat. Lisäksi punkeilla on erityiset tunnistuselimet ravinnon havainnointiin. Petopunkit käyttävät ravinnokseen pääasiassa pieniä kasveja syöviä hyönteisiä ja punkkeja, mutta jotkut lajit myös siitepölyä. Ne liikkuvat yleensä huomattavasti saalislajejaan nopeammin ja voivat kulkea pitkiä matkoja kasvustossa. Niiden on havaittu kykenevän suunnistamaan ympäristössään saalislajien ja näiden ravinnokseen käyttämien kasvien tuottamien hajusignaalien mukaan. Kuten useimmat muutkin punkkilajit, petopunkit voivat kulkeutua myös tuulen mukana pitkiä matkoja.

Petopunkkeja käytetään hyötykasvien viljelyssä niin sanottujen tuholaisten biologiseen torjuntaan. Tuholaisiksi kutsutaan pieniä niveljalkaisia, jotka käyttävät ravinnokseen viljeltäviä hyötykasveja. Niitä ovat muun muassa vihannespunkit, ripsiäiset, kirvat, harsosääsket, jauhiaiset ja miinaajakärpäset. Näistä petopunkkeja voidaan käyttää ainakin kehrääjäpunkkien, ripsiäisten ja jauhiaisten torjuntaan. Niitä hyödynnetään pääasiassa kasvihuoneviljelyssä. Tuholaistorjunnassa käytettävät petopunkit eivät vaurioita hyötykasveja, vaan saalistavat tehokkaasti niitä vahingoittavia pieniä tuholaiseläimiä.

Suurin osa biologisessa torjunnassa yleisesti käytettävistä petopunkeista kuuluu Dermanyssina -alalahkon heimoon Phytoseiidae. Samaan alalahkoon kuuluu kuitenkin myös yleisiä loispunkkeja, kuten lintupunkki (Dermanyssus gallinae). Toisinaan petopunkeiksi kutsutaankin kapeammin vain Phytoseiidae-heimon lajeja.

Tunnettuja biologiseen torjuntaan käytettyjä lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma. Suomen Ympäristö 1/2008.
  2. Arno Forsius: Punkit lääketieteen historiassa
  3. Sari Himanen: Mansikkapunkin biologinen torjunta petopunkkien avulla. Kuopion yliopisto