Pahan jälkeläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pahan jälkeläinen
Outcast of Redwall
Alkuperäisteos
Kirjailija Brian Jacques
Kuvittaja Allan Curless
Kansitaiteilija Fangorn (Chris Baker) (Iso-Britannia), Troy Howell (Yhdysvallat)
Kieli englanti
Genre fantasia, lasten- ja nuortenkirjallisuus
Kustantaja Hutchinson (Iso-Britannia), Philomel (Yhdysvallat)
Julkaistu 1995
Sivumäärä 375 (Iso-Britannia), 352 (Yhdysvallat)
ISBN ISBN 0-09-176721-0 & ISBN 0-399-22914-0
Suomennos
Suomentaja Mika Kivimäki
Kansitaiteilija Fangorn (Chris Baker)
Kustantaja Otava
Julkaistu 2002
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 365
ISBN ISBN 951-1-17855-5
Sarja: Redwallin taru
Edeltävä Kellonvalaja
Seuraava Jalokivien jäljillä
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Redwallin taru -sarja
Soturi Matiaksen miekka
Sammalkukkametsän sota
Mattimeo
Mariel, taistelija
Salamandastronin aarre
Urhea Martin
Kellonvalaja
Pahan jälkeläinen
Jalokivien jäljillä
Jänisten kaukopartio

Pahan jälkeläinen on englantilaisen fantasiakirjailija Brian Jacquesin kahdeksas kirja Redwallin taru -kirjasarjassa. Se julkaistiin suomeksi vuonna 2002.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Swartt Kuusikynsi oli pelottava kuusikyntinen hilleri. Hän oli kuusikymmenpäisen sekalaisen tuholaisjoukon johtaja. Joukkoon kuului rottia, kärppiä, lumikoita ja hillereitä. Hillerityrannilla oli orjanaan urosmäyrä, jonka erikoisuutena oli leveä, kullankeltainen raita päälaella. Swartt Kuusikynsi kutsui häntä Rapamahaksi. Kun tyranni oli määrännyt mäyrän vartioimaan puuhun kiinni jäänyttä tornihaukkaa, mäyrä vapautti linnun ja haukka mäyrän.

Mäyrä hyökkäsi tuholaisten leiriin vahingoittaen myös Swartt Kuusikynttä. Sen jälkeen mäyrä pakeni mukanaan ystävänsä tornihaukka Tuulisiipi. Haavoittunut hilleripäällikkö vannoi kostoa mäyrälle, juuri niin kuin mäyrä hillerillekin. Tuholaisten sotajoukko lähti kohti itää hankkimaan lisäjoukkoja. Swartt murhasi sotavaltias Länkisäären ja sai tietämättään vaimokseen Länkisäären tyttären Sinimarjan. Tuulisiipi antoi ystävälleen uuden nimen Päivänsäde Nuijamäyrä. Parivaljakosta tuli sittemmin tuhoeläinten kauhu. Ystävykset vapauttivat siili- ja myyräperheen kettujen piirityksestä ja jäivät asumaan vähäksi aikaan kiitollisten perheiden luokse.

Myöhemmin Päivänsäde Nuijamäyrä lähti kohti Salamandastronia, Liekkiliskon vuorta. Salasmandastronia asuttavat maineikkaat kaukopartiojänikset. Vuorta hallitsevat mäyrävaltiaat. Entisen valtiaan kuoltua vuorelle saapuu hetken kuluttua uusi valtias - aivan kuten oli ennustettu. Päivänsäteestä tuli vuoren uusi valtias. Swartt Kuusikynnen vaimo Sinimarja synnytti keskitalvella pojan ja kuoli kohta synnytyksen jälkeen. Poikanen joutui Redwallin luostariin, jossa vanha mäyrä Bella ja abbedissa Meriam antoivat hänelle nimen Verho. Nuori hiirineito Muratti otti Verhon kasvatuksen tehtäväkseen. Verho ei kuitenkaan sopeutunut luostarielämään, vaan varasteli tavaroita. Hillerinuorukaisen yritettyä myrkyttää siili Myrtin, hänet karkotettiin luostarista. Muratti lähti seuraamaan myyräystävänsä Tonkelin kanssa Verhoa.

Swartt Kuusikynsi saapui tuholaisjoukkionsa Salamandastron-vuorelle, mutta ei onnistunut valtaamaan sitä. Ankaran taistelun jälkeen tuholaiset pakenivat. Verivihan valtaan joutunut Päivänsäde Nuijamäyrä lähti seuraamaan heitä yksin. Kettuparantaja ja ennustaja Belladonna surmasi tiedustelumatkalla olleen Tuulisiiven ja joutui sitten itse mäyrävaltiaan surmaamaksi. Verho löysi isänsä Swarttin ja tämän sotajoukon. Myöhemmin Verho joutui isänsä surmaamaksi estäessään tätä surmaamasta Murattia. Päivänsäde tappoi Swartt Kuusikynnen taistelussa. Muratti ja Tonkeli palasivat Redwallin mukanaan Päivänsäde. Mäyrävaltias tapasi luostarissa äitinsä Bellan ja asui siellä tämän kuolemaan saakka.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen kirja: Ystävyyden solmiminen
  • Toinen kirja: Rikottu lupaus
  • Kolmas kirja: Soturin tilinteko