Jalokivien jäljillä
| Jalokivien jäljillä | |
|---|---|
| Pearls of Lutra | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Brian Jacques |
| Kuvittaja | Allan Curless |
| Kansitaiteilija | Fangorn (Chris Baker) (Iso-Britannia), Troy Howell (Yhdysvallat) |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia, lasten- ja nuortenkirjallisuus |
| Kustantaja | Hutchinson (Iso-Britannia), Philomel (Yhdysvallat) |
| Julkaistu | 1996 |
| Sivumäärä | 375 (Iso-Britannia), 408 (Yhdysvallat) |
| ISBN | ISBN 0-09-176536-6 & ISBN 0-399-22946-9 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Mika Kivimäki |
| Kansitaiteilija | Fangorn (Chris Baker) |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2002 |
| Sivumäärä | 428 |
| ISBN | ISBN 951-1-18229-3 |
| Sarja: Redwallin taru | |
| Edeltävä | Pahan jälkeläinen |
| Seuraava | Jänisten kaukopartio |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jalokivien jäljillä on brittiläisen fantasiakirjailija Brian Jacquesin Redwallin taru -kirjasarjan 9. osa. Se julkaistiin suomeksi vuonna 2002.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaukana läntisellä merellä sijaitsee Sampetran saari. Saari näyttää todelliselta paratiisilta. Sitä hallitsee pelottava näätäkeisari Ublaz, jota kutsutaan myös Kiilusilmäksi hänen hypnotisoivan katseensa takia. Hänellä on apunaan atrainrotat ja varaanit. Kaappari kapteeni Conva hyökkäsi Lutran pesueen kimppuun rannikolla Kiilusilmän käskystä. Merirosvot tappoivat pesueen ja varastivat heidän aarteensa Valtameren kyyneleet eli kuusi ruusunpunaista helmeä.
Lutran pesueesta jäi kuitenkin henkiin nuori saukkonaaras Grath Pitkänuoli, joka vannoi kostavansa kaappareille. Lumikot Harmaaviiksi ja Pystykuono varastivat helmet Convalta ja pakenivat. Harmaaviiksi tappoi Pystykuonon ja hoiperteli pahasti haavoittuneena Redwallin luostariin. Siellä hän ystävystyi orava Fermald Ikivanhan kanssa ja kuoltuaan antoi Valtameren kyyneleet hänelle. Keisari Ublaz lähetti helmiä Redwallin luostarista pelottavan varaanikenraalinsa Lask Frildurin ja hänen varaaneitaan sekä merirosvoja. Varaanit kaappasivat luostarin Isä Apotti Durralin sekä nuoren vesimyyrätytön Violan ja vaati helmiä lunnaiksi. Luostarin kronikoitsija Rollo, siilineito Villakko, oravatyttö Cracklyn ja hiiri Piknim seurasivat Fermald Ikivanhan runonmuotoiseksi kirjoittamia arvoituksia, jotka kertoivat helmien olinpaikan, vapauttaakseen apotin ja Violan.
Tuholaiset veivät vankinsa laivalleen Aaltomadolle. Redwallin soturi Martin lähti ajamaan takaa kaappareita mukanaan jänis Rantti, pöllö Untuvasiipi sekä saukkopäällikkö Kippari. Kippari ja Untuvasiipi loukkaantuvat väijytyksessä ja palaavat luostariin. Martin ja Rantti tapaavat P.O.S.S.U.:n (Päästäisten Oma Sammalkukkametsän SissiUnioni) päästäiset ja saukko Grathin. Kaapparit lähtevät kohti Sampetraa. Viola onnistuu pakenemaan laivasta.
Martin, Rantti, Grath ja päästäiset Polku ja Velko lähtevät ajamaan takaa merirosvoja. Matkalla he törmäävät jäävuoreen, tapaavat hylkeitä, jotka johdattavat heidät Valjumi Peräaallon hallitsemalle Melakehän saarelle. Sieltä he lähtevät mukanaan saukko Inbar Tarkkanuoli. Sampetralla on puhjennut kapina keisaria vastaan. Kapinaa johti aluksi Convan veli Barranca, mutta hänen kuoltuaan johtoon nousee kettu Rasconza. Apotin vapautusseurue saapuu Sampetran saarelle ja vapauttavat apotin.
Keisari kuolee Korallikäärmeen puremaan. Martin ystävineen upottaa kaappareiden laivat ja pakenee laivalla, joka nimetään Merikuninkaaksi. Seurueen palattua Sammalkukkametsän seudulle siili Villakko heittää Valtameren kyyneleet mereen. Villakosta tulee luostarin abbedissa.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäinen kirja: Kuusi kyyneltä apotille
- Toinen kirja: Soturit matkaavat länteen
- Kolmas kirja: Kyyneleet vuotavat