Kellonvalaja (kirja)
| Kellonvalaja | |
|---|---|
| The Bellmaker | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Brian Jacques |
| Kuvittaja | Allan Curless |
| Kansitaiteilija | Fangorn (Chris Baker) (Iso-Britannia), Troy Howell (Yhdysvallat) |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia, lasten- ja nuortenkirjallisuus |
| Kustantaja | Hutchinson (Iso-Britannia), Philomel (Yhdysvallat) |
| Julkaistu | 1994 |
| Sivumäärä | 352 (Iso-Britannia), 336(Yhdysvallat) |
| ISBN | 0-09-176622-2 0-399-22805-5 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Mika Kivimäki |
| Kansitaiteilija | Fangorn (Chris Baker) |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 2001 |
| Sivumäärä | 352 |
| ISBN | 951-1-17458-4 |
| Sarja: Redwallin taru | |
| Edeltävä | Urhea Martin |
| Seuraava | Pahan jälkeläinen |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kellonvalaja on brittiläisen fantasiakirjailija Brian Jacquesin Redwallin taru -kirjasarjan seitsemäs osa. Se julkaistiin suomeksi vuonna 2001.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susikettu Urgan Nagru ja hänen vaimonsa Harmaaturkki valloittivat Miekkalinnan ja ottivat hallintaansa koko Lounakedon oravakuningas Juliuksen päästettyä heidät linnaan. Kuningatar Serena, heidän poikasensa Terho sekä lastenhoitajamäyrä Muta yritivät karata linnasta saukkojen avustuksella. Serena, Terho ja Muta pääsivät pakoon, mutta Julius jäi vangiksi.
Joseph Kellonvalajan tytär Mariel ja hänen ystävänsä Dandin olivat neljättä vuotta pois Redwallin luostarista. He tapasivat lumikoiden orjana olleen siilin Pulli Piikkikyljen ja vapauttivat tämän. Ystävykset kohtasivat Susiketun sotilaita, jotka ahdistelivat myyräperhettä. Taistelussa sotilaita vastaan heitä tuli auttamaan jäniskenraali Kukistamaton Kustaa ja hänen kurittomat veljenpoikansa. Kustaa, Mariel ja Dandin hyökkäsivät sotilaita vastaan ja jäivät vangeiksi.
Joseph Kellonvalaja näki unen, jossa luostarin soturi Martinin henki, Mariel ja Dandin pyysivät apua. Hän lähti merelle etelään yhdessä siili Tero Pistiäisen, orava Risto Pörröhännän, Pomomyyrän, jänisrouva Roosa Suolaheinän sekä POSSUn (Päästäisten Oma Sammalkukkametsän SissiUnioni) päästäisten kanssa. Rannalla he tapasivat merisaukko Finbar Myrskynkyntäjän, jonka kanssa he ottivat laivarotilta aikoinaan Finbarille kuuluneen Helmiäiskuningatar-laivan ja lähtivät purjehtimaan kohti etelää.
Redwallin luostariin saapui kaksi laivarottaa, Limaska ja Pahamaha. Limaska oli varma, että luostarissa oli aarre ja kaksikko alkoi etsiä sitä. Heitä varjosti pelottava kummitus, joka paljastui myöhemmin sokeaksi Simeoniksi, joka vain piti rottia silmällä, koska hänestä heissä oli jotain epäilyttävää. Luostarin kesäjuhlien aikana myyrätyttö Verttuli ja hänen ystävänsä hiirivauva johdattivat laivarotat aarteen luo. Aarre oli kuitenkin vain Natiaisten aarre: värikkäitä lasinsirpaleita, nauhoja, linnun höyheniä ja tammenterhoja. Tästä raivostuneena Limaska uhkasi tappaa Natiaiset, mutta luostarin mäyrämuori Mellus ja Simeon ehtivät hätiin. Kahakassa Mellus sai surmansa Limaskan tikarista. Laivarotat pakenivat luostarista kesäjuhlien esiintymispalkinto, mäyräpokaali mukanaan, mutta myöhemmin Pahamaha tappoi entisen kapteeninsa Limaskan ja palautti pokaalin redwallilaisille. Pahamaha lähti luostarista ja asettui merenrannalle. Hänestä tuli veneentekijä.
Mariel, Dandin ja Kustaa pääsivät karkuun vankilasta ja vapauttivat myös kuningas Juliuksen ja lepinkäinen Piikkinokan. Ystävykset taistelivat yhdessä saukkojen ja Helmiäiskuningattarella saapuneiden kanssa. Finbar Tappoi Susiketun, mutta kuoli itse saamiinsa vammoihin. Mariel, Dandin, Tero, Risto, Pomomyyrä ja Roosa palasivat luostariin, mutta Joseph Kellonvalaja jäi Lounakedolle auttamaan ja valoi kellon sodan muistomerkkiin. Myöhemmin Pulli, Dandin ja Mariel lähtivät purjehtimaan Helmiäiskuningattarella uusiin seikkailuihin.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ensimmäinen kirja: Uni
- Toinen kirja: Helmiäiskuningatar
- Kolmas kirja: Lounaketo