Nyrkkirauta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nyrkkirauta

Nyrkkirauta on kädessä pidettävä lähitaisteluase, joka vahvistaa lyönnin tehoa. Useimmiten ase on valmistettu teräksestä, messingistä tai raudasta, mutta se voi olla myös puuta. Käden ympärille kiedottava metallilla vahvistettu nahkahihna, esimerkiksi niittivyö, on toiminnaltaan nyrkkiraudan kaltainen.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkiraudassa on useimmiten renkaat neljälle sormelle ja tuki kämmenelle. Näin aseesta saadaan tukeva ote käden ollessa nyrkissä. Nyrkkiraudan metalliset ”rystyset” toimivat iskupintana henkilön lyödessä ja vahvistavat iskun tehoa merkittävästi. Nyrkkirauta myös suojaa lyöjää rystysten murtumiselta. Tehon lisäämiseksi nyrkkirautaan voidaan lisätä niittejä, piikkejä tai teriä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkiraudan tyyppinen vahvistettu nahkahihna tunnettiin caestus-nimellä jo roomalaisten gladiaattoreiden keskuudessa. Caestuksen muodostivat käsien ympärille kiedotut nahkahihnat, joissa saattoi olla niittejä. Mikäli areenalla oli muitakin gladiaattoreita, he saattoivat pitää taukoa seuratakseen nyrkkiottelua: caestuksin käytyä kamppailua pidettiin erityisen kiinnostavana.[1] Myös monet afrikkalaiset heimot tunsivat nyrkkirautojen käytön.

Muussa kuin taistelukäytössä nyrkkirautaa käyttivät muun muassa japanilaiset. Heillä tekko-nyrkkirauta oli käytössä hevosten kannustamiseen. Okinawan kalastajat käyttivät sitä myös apuna verkkojen keräämisessä suojaamassa käsiään korallien aiheuttamilta haavoilta. Karatessa tecchu eli suomalaisittain ”tekko” otettiin käyttöön myös taistelutarkoituksiin. Karatessa sitä käytetään pareina ja niiden tarkoitus on lyöntitekniikoiden tehostus. Myös 1850-luvun New Yorkissa katujengit käyttivät nyrkkirautoja aseinaan.[2] Toisessa maailmansodassa nyrkkiraudat ja nyrkkirautaveitset olivat melko suosittuja yhdysvaltalaisten ja brittien käytössä.lähde?

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyrkkirauta lasketaan Suomen lainsäädännössä (Järjestyslaki 3 luku 9 §) vaaralliseksi esineeksi, jonka valmistus, maahantuonti ja kauppa on kielletty. Myös aseen hallussapito yleisellä paikalla ja yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa on kielletty.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Edward Bulwer-Lytton: Pompeijin viimeiset päivät
  2. 19th century AD Findarticles.com. Viitattu 12.8.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]