Niittynätkelmä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Niittynätkelmä
Lathyrus pratensis closeup.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Nätkelmät Lathyrus
Laji: pratensis
Kaksiosainen nimi
Lathyrus pratensis
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Niittynätkelmä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Niittynätkelmä Commonsissa

Niittynätkelmä (Lathyrus pratensis) on keltakukkainen monivuotinen hernekasvi.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittynätkelmän lehtiä ja kärhiä.
Niittynätkelmä kuvattuna teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Niittynätkelmän rento varsi kasvaa 25–60 cm pitkäksi. Varsi on siipipalteeton ja tavallisesti karvainen. Lehdet ovat yksiparisia ja kärhellisiä. Lehdykät ovat suikeita ja suippoja, korvakkeet ovat isoja ja keihästyvisiä. Niittynätkelmän kukinto on pyöreähkö, 5–12-kukkainen terttu. Yksittäiset kukat ovat huulimaisia ja kirkkaan keltaisia, teriö on kooltaan 10–16 mm. Niittynätkelmä kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyvät mustat, 2–4 cm pitkät palot. Niittynätkelmä on myrkyllinen laji.[1] Niittynätkelmän kukat muistuttavat hieman keltamaitetta (Lotus corniculatus).

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittynätkelmä kasvaa villinä lähes koko Euroopassa Portugalia ja Espanjan keski- ja eteläosia lukuun ottamatta. Levinneisyysalue ulottuu edelleen Keski-Aasiaan, Kaukasukselle, Lähi-itään ja Turkkiin. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös muualle, esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan itäosiin.[2] Suomessa niittynätkelmää voi tavata koko maassa. Lappia lukuun ottamatta laji on varsin yleinen.[1] Suomessa niittynätkelmän katsotaan olevan maan eteläosissa alkuperäinen laji, pohjoisempana muinaistulokas.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittynätkelmä kasvaa aurinkoisilla niityillä, tienvarsilla, heinäpelloissa ja ruohoisissa metsissä.[1] Lehdissä olevilla kärhillään kasvi tarttuu mihin tahansa tukeen tai omiin varsiinsa muodostaen läpitunkemattomia takkuisia kasvustoja, usein yhdessä hiirenvirnan (Vicia cracca) kanssa.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niittynätkelmää käytetään rehuna sen valkuaisainepitoisuuden takia.lähde? Siitä on myös keitetty teetä käytettäväksi hengitystievaivoihin.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 281.
  2. Arne Anderberg: Den virtuella floran: Gulvial Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.2.2011. (ruotsiksi)
  3. Oulun kasvit 2005, s. 290.
  4. Arto Kanerva: Kasveja Laitilan lehdoista Viitattu 24.7.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]