Nelikuoppakauniainen
| Nelikuoppakauniainen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Elateriformia |
| Yläheimo: | Kauniaismaiset Buprestoidea |
| Heimo: | Jalokuoriaiset Buprestidae |
| Alaheimo: | Buprestinae |
| Suku: | Anthaxia |
| Laji: | quadripunctata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Anthaxia quadripunctata |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Nelikuoppakauniainen (Anthaxia quadripunctata) on pieni, jalokuoriaisten heimoon kuuluva kovakuoriaislaji. Se on heimonsa yleisin laji Suomessa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nelikuoppakauniainen on 4–8 mm:n pituinen, hieman kiiltäväpintainen, musta kovakuoriainen. Joskus sen pinnassa saattaa erottua sinistä sävyä. Kauniainen on muodoltaan melko leveä ja litteä. Etuselän keskiosassa on neljän selvästi erottuvan kuopan muodostama rivi. Etuselän reunus on terävä ja ulottuu takanurkista eteenpäin yli selän puolenvälin. Hyvin samannäköinen laji on harvinainen mäntykauniainen (Anthaxia godeti), ja lajien erottaminen vaatii melko yksityiskohtaista tutkailua.[1]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu Britteinsaarilta ja Espanjasta Euroopan ja Keski-Aasian poikki Venäjän Kaukoitään. Suomessa se on erittäin yleinen ja sitä tavataan koko maassa Lapin pohjoisimpia osia lukuun ottamatta.[1]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nelikuoppakauniainen elää lämpimillä ja aurinkoisilla metsänreunoilla tai hakkuuaukeilla kasvavilla kuusilla tai harvemmin männyillä. Ruotsista se on tavattu myös katajalta ja lehtikuuselta. Tyypillinen elinpaikka on ohut, kuoleva puu, jonka runkoon tai oksiin toukka kovertaa käytäviä. Aikuiset kuoriaiset ovat liikkeellä toukokuusta heinäkuun lopulle, jolloin ne lentävät ahkerasti auringonpaisteessa tai juoksentelevat puiden rungoilla. Aikuisia kuoriaisia löytyy etenkin keltaisilta kukilta, joskus suuriakin määriä pienellä alalla.[1]
Toukan tekemä käytäväverkosto rajoittuu yleensä sellaiseen osaan puuta, joka on suorassa auringonpaisteessa. Avohakkuun seurauksena voi jäädä liialliseen paisteeseen kuusia, joihin kauniainen voi myös asettua. Toukan käytävät ovat litteitä, noin 3 mm:n levyisiä, mutkittelevia ja usein niitä on useita vierekkäin. Toukan tuottama puru on hienojakoista, tiivisti pakkautunutta ja siinä ruskeat ja valkoiset alueet vuorottelevat. Aikuisten yksilöiden ulostuloaukot ovat litteitä ja soikeita. Kehitys munasta aikuiseksi kuoriaiseksi kestänee Suomessa kaksi vuotta, Keski-Euroopassa vuoden.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d K. Heliövaara, I. Mannerkoski, J. Muona, J. Siitonen & H. Silfverberg: Hyppivät ja hohtavat – Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus Oy, 2014. ISBN 978-952-6612-38-6. s. 242–244
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Nelikuoppakauniainen (Anthaxia quadripunctata)
- Ötökkätieto: Nelikuoppakauniainen (Anthaxia quadripunctata)
- Hyönteiskuvasto, Raimo Peltonen: Nelikuoppakauniainen (Anthaxia quadripunctata)
- Kaefer der Welt - Beetles of the World (saksaksi)
- Pherobase: Semiochemicals of Anthaxia quadripunctata (englanniksi)
| ||||||||||