Nefeliini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suuri nefeliinin kide Canaã Massifista, Brasiliasta

Nefeliini tai nefeliitti on foideihin kuuluva pii-alikylläinen alumiinisilikaattimineraali, ja sen kaava on Na3KAl4Si4O16. Nefeliiniä esiintyy vähän piitä sisältävissä vulkaniiteissa ja plutonisissa kivilajeissa sekä niiden pegmatiiteissa. Joskus, tosin erittäin harvoin, nefeliiniä löydetään kiilleliuskeesta ja gneissistä.

Nefeliinikiteet ovat harvinaisia, ja ne kuuluvat heksagonaaliseen järjestelmään. Niillä on usein lyhyet, kuusisivuiset kiteet, jotka päättyvät perustahkoon. Keinotekoisesti särmäpinnalle tehdyt epäsymmetriset etsatut kuviot kuitenkin viittaavat siihen, että kiteet ovat hemimorfisia ja tetartohedraalisia, ja ainoa symmetrinen elementti on polaarinen heksadi akseli. Kiteitä esiintyy tiiviissä, rakeisissa kasaumissa, ja väriltään ne voivat olla valkoisia, keltaisia, harmaita, vihreitä ja jopa punertavia (eleoliiteissä). Nefeliinin kovuus on 5.5 - 6, ja sen ominaispaino on 2.56-2.66. Se on usein läpikuultava ja sillä on rasvakiilto.[1]

Vähäinen valon taittuminen nefeliinissä ja sen himmeä kahtaistaitteisuus ovat lähes samat kuin kvartsilla, mutta koska nefeliinin kahtaistaitteisuus on negatiivista ja kvartsilla se on positiivista, mineraalit on helppo erottaa toisistaan mikroskoopilla. Hyvä nefeliinin tuntomerkki on sen helppo hajottaminen suolahapolla, joka erottaa sen hyytelömäiseen piihin (joka on vaivatta värjättävissä väriaineilla) ja suolakuutioihin. Tästä syystä nefeliinin puhdas kide muuttuu sameaksi, kun se upotetaan happoon.

Vaikka kalsiumia ja natriumia on aina luonnollisesti esiintyvässä nefeliinissä atomisuhteessa 3:1, keinotekoisesti tuotettujen kiteitten koostumus on NaAlSiO4, jonka vastaava kaliumyhdistettä KAiSiO4 (kaliofiliitti) on myös valmistettu keinotekoisesti. Sen tähden on ehdotettu, että ortosilikaattikaava (Na,K)AlSiO4 on nefeliinin aito koostumus.

Nefeliini on erittäin altis muuntelulle, ja laboratoriossa nefeliinille on luotu lukuisia korvaavia aineksia. Luonnossa se muuttuu usein zeoliiteiksi (erityisesti natroliitiksi), sodaliitiksi, kaoliiniksi tai tiiviiksi muskoviitiksi. Gieseckiitti ja liebeneriitti ovat nefeliinin pseudomorfeja.

Nefeliinille tiedetään kaksi muunnosta, jotka eroavat ulkonäöltään ja esiintymistavoiltaan toisen ollessa yhdenmukainen sanidiinille ja toisen ortoklaasille. Lasisella nefeliinillä on pieniä, värittömiä läpinäkyviä kiteitä ja rakeita, joilla on lasikiilto. Sitä esiintyy tyypillisesti myöhäisissä, runsasalkalisissa vulkaniiteissa, kuten fonoliitissa, nefeliini-basaltissa, leusiitti-basaltissa jne., ja myös tietyissä kivissä, jotka esiintyvät magmajuonessa, joka leikkaa kohtisuoraan sedimenttikerroksia, kuten tinguaiitissa. Parhaat kiteet löytyvät Monte Somman kiilteissä, sanidiinissa, graniiteissa jne. Nefeliinin toinen muunnos, joka tunnetaan elaeoliittinä, esiintyy suurina, karkeina kiteinä ja useammin epäsäännöllisinä kasaantumina, joilla on rasvakiilto, ja jotka ovat sameita tai enintään läikuultavia, ja ovat väriltään punertavia, vihertäviä, rusehtavia tai harmaita. Se on olennainen osa tiettyjä nefeliinisyeniittisarjan alkalisia plutonisia kiviä, jotka ovat tavallisesti muodostuneet Etelä-Norjassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David C. Cook, Wendy L. Kirk: ”Nefeliini”, Mineraalit ja jalokivet, s. 283. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suom. Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]